2 Korinttilaisille 10

1 Mutta minä Paavali neuvon teitä Kristuksen siveyden ja vakuuden tähden, minä, joka teidän tykönänne ollessani kehno olen, vaan poissa ollessani olen rohkia teitä vastaan.

Now, I, Paul, make a personal appeal to you by the meekness and gentleness of the Christ — I who, “in your presence, am humble in my bearing towards you, but, when absent, am bold in my language to you” —

2 Mutta minä rukoilen teitä, ettei minua vaadittaisi rohkiaksi tykönä ollessani, niinkuin minulla luullaan rohkeus muutamia vastaan olevan, jotka meidän luulevat lihan jälkeen vaeltavan.

I implore you not to drive me to “show my boldness,” when I do come, by the confident tone which I expect to have to adopt towards some of you, who are expecting to find us influenced in our conduct by earthly motives.

3 Sillä ehkä me lihassa vaellamme, emmepä me sentähden lihan jälkeen sodi.

For, though we live an earthly life, we do not wage an earthly war.

4 Sillä meidän sota-aseemme ei ole lihalliset, vaan väkevät Jumalan edessä kukistamaan varjeluksia.

The weapons for our warfare are not earthly, but, under God, are powerful enough to pull down strongholds.

5 Ja me maahan lyömme aivoitukset ja kaiken korkeuden, joka hänensä korottaa Jumalan tuntemista vastaan, ja vangiksi otamme kaiken ajatuksen Kristuksen kuuliaisuuden alle,

We are engaged in confuting arguments and pulling down every barrier raised against the knowledge of God. We are taking captive every hostile thought, to bring it into submission to the Christ,

6 Ja olemme valmiit kostamaan kaikkea kovakorvaisuutta, kuin teidän kuuliaisuutenne täytetään.

and are fully prepared to punish every act of rebellion, when once your submission is complete.

7 Katsotteko te niiden jälkeen, mitkä silmäin edessä ovat? Jos joku uskaltaa sen päälle, että hän on Kristuksen oma, se ajatelkaan itsellänsä, että niinkuin hän on Kristuksen oma, niin olemme mekin Kristuksen omat.

You look at the outward appearance of things! Let any one, who is confident that he belongs to Christ, reflect, for himself, again upon the fact — that we belong to Christ no less than he does.

8 Sillä jos minä vielä enemmän kerskaisin meidän vallastamme, jonka Herra meille antanut on teidän parannukseksenne, ja ei kadotukseksenne, enpä minä häpeäisi,

Even if I boast extravagantly about our authority — which the Lord gave us for building up your faith and not for overthrowing it — still I have no reason to be ashamed.

9 Etten minä näkyisi teitä lähetyskirjoilla peljättäväni.

I say this, that it may not seem as if I were trying to overawe you by my letters.

10 Sillä lähetyskirjat (sanovat he) ovat raskaat ja väkevät, mutta ruumiillinen läsnäolemus on heikko ja puhe on ylönkatsottu.

For people say “His letters are impressive and vigorous, but his personal appearance is insignificant and his speaking contemptible.”

11 Senkaltainen ajatelkaan, että niinkuin me olemme lähetysvirkain kautta sanoissa poissa-ollessamme, niin me myös olemme itse työllä läsnä-ollessamme.

Let such a man be assured of this — that our words in our letters show us to be, when absent, just what our deeds will show us to be, when present.

12 Sillä emmepä me rohkene meitämme lukea eli verrata niihin, jotka itsiänsä ylistävät; mutta että he itse heillänsä heitänsä mittaavat ja pitävät ainoastaan itse heistänsä, niin ei he mitään ymmärrä.

We have not indeed the audacity to class or compare ourselves with some of those who indulge in self-commendation! But, when such persons measure themselves by themselves, and compare themselves with themselves, they show a want of wisdom.

13 Mutta emme meitämme kerskaa ylitse määrän, vaan ainoastaan kohtuullisen määrätyn mitan jälkeen, jonka Jumala meille mitannut on, joka myös teihinkin ulottuu.

We, however, will not give way to unlimited boasting, but will confine ourselves to the limits of the sphere to which God limited us, when he permitted us to come as far as Corinth.

14 Sillä emmepä me itsiämme leviämmältä anna ulos kuin sopii, niinkuin emme oliskaan teihin ulottuneet; sillä me olemme jo hamaan teidän tykönne Kristuksen evankeliumilla tulleet.

For it is not the case, as it would be if we were not in the habit of coming to you, that we are exceeding our bounds! Why, we were the very first to reach you with the Good News of the Christ!

15 Ja emme kerskaa meitämme ylitse määrän vieraissa töissä; vaan me toivomme, kuin teidän uskonne kasvaa teissä, että mekin meidän määrämme jälkeen tahdomme levitä yltäkylläisesti,

Our boasting, therefore, is not unlimited, nor does it extend to the labours of others; but our hope is that, as your faith grows, our influence among you may be very greatly increased — though still confined to our sphere —

16 Evankeliumia saarnaamaan niille, jotka tuolla puolen teitä asuvat: emmekä meitämme kerskaa niistä, jotka vieraan mitan jälkeen valmistetut ovat.

So that we shall be able to tell the Good News in the districts beyond you, without trespassing on the sphere assigned to others, or boasting of what has been already done.

17 Mutta joka kerskaa, se kerskatkaan Herrassa;

‘Let him who boasts make his boast of the Lord.’

18 Sillä joka itsiänsä kiittää, ei se ole koeteltu, vaan se, jota Herra kiittää.

For it is not the man who commends himself that stands the test, but the man who is commended by the Lord.