Lamentations 3
1 I [am] the man [who] hath seen affliction By the rod of His wrath.
Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
2 Me He hath led, and causeth to go [in] darkness, and without light.
Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
3 Surely against me He turneth back, He turneth His hand all the day.
Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
4 He hath worn out my flesh and my skin. He hath broken my bones.
Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
5 He hath built up against me, And setteth round poverty and weariness.
Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6 In dark places He hath caused me to dwell, As the dead of old.
Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7 He hath hedged me about, and I go not out, He hath made heavy my fetter.
Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8 Also when I call and cry out, He hath shut out my prayer.
Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
9 He hath hedged my ways with hewn work, My paths He hath made crooked.
Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
10 A bear lying in wait He [is] to me, A lion in secret hiding-places.
Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
11 My ways He is turning aside, and He pulleth me in pieces, He hath made me a desolation.
Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
12 He hath trodden His bow, And setteth me up as a mark for an arrow.
Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13 He hath caused to enter into my reins The sons of His quiver.
Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
14 I have been a derision to all my people, Their song all the day.
Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15 He hath filled me with bitter things, He hath filled me [with] wormwood.
Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
16 And He breaketh with gravel my teeth, He hath covered me with ashes.
Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
17 And Thou castest off from peace my soul, I have forgotten prosperity.
Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
18 And I say, Perished hath my strength and my hope from Jehovah.
Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
19 Remember my affliction and my mourning, Wormwood and gall!
Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
20 Remember well, and bow down doth my soul in me.
Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
21 This I turn to my heart — therefore I hope.
Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
22 The kindnesses of Jehovah! For we have not been consumed, For not ended have His mercies.
Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23 New every morning, abundant [is] thy faithfulness.
se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24 My portion [is] Jehovah, hath my soul said, Therefore I hope for Him.
Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
25 Good [is] Jehovah to those waiting for Him, To the soul [that] seeketh Him.
Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
26 Good! when one doth stay and stand still For the salvation of Jehovah.
Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
27 Good for a man that he beareth a yoke in his youth.
Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28 He sitteth alone, and is silent, For He hath laid [it] upon him.
Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29 He putteth in the dust his mouth, if so be there is hope.
Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
30 He giveth to his smiter the cheek, He is filled with reproach.
Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
31 For the Lord doth not cast off to the age.
Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32 For though He afflicted, yet He hath pitied, According to the abundance of His kindness.
vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33 For He hath not afflicted with His heart, Nor doth He grieve the sons of men.
Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
34 To bruise under one's feet any bound ones of earth,
Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
35 To turn aside the judgment of a man, Over-against the face of the Most High,
kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
36 To subvert a man in his cause, the Lord hath not approved.
kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
37 Who [is] this — he hath said, and it is, [And] the Lord hath not commanded [it]?
Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
38 From the mouth of the Most High Go not forth the evils and the good.
Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
39 What — sigh habitually doth a living man, A man for his sin?
Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
40 We search our ways, and investigate, And turn back unto Jehovah.
Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
41 We lift up our heart on the hands unto God in the heavens.
Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
42 We — we have transgressed and rebelled, Thou — Thou hast not forgiven.
Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
43 Thou hast covered Thyself with anger, And dost pursue us; Thou hast slain — Thou hast not pitied.
olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
44 Thou hast covered Thyself with a cloud, So that prayer doth not pass through.
olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
45 Offscouring and refuse Thou dost make us In the midst of the peoples.
Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
46 Opened against us their mouth have all our enemies.
Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
47 Fear and a snare hath been for us, Desolation and destruction.
Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
48 Rivulets of water go down my eye, For the destruction of the daughter of my people.
Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
49 Mine eye is poured out, And doth not cease without intermission,
Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
50 Till Jehovah looketh and seeth from the heavens,
siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
51 My eye affecteth my soul, Because of all the daughters of my city.
Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
52 Hunted me sore as a bird have my enemies without cause.
Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
53 They have cut off in a pit my life, And they cast a stone against me.
He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
54 Flowed have waters over my head, I have said, I have been cut off.
Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
55 I called Thy name, O Jehovah, from the lower pit.
Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
56 My voice Thou hast heard, Hide not Thine ear at my breathing — at my cry.
Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
57 Thou hast drawn near in the day I call Thee, Thou hast said, Fear not.
Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
58 Thou hast pleaded, O Lord, the pleadings of my soul, Thou hast redeemed my life.
Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
59 Thou hast seen, O Jehovah, my overthrow, Judge Thou my cause.
Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
60 Thou hast seen all their vengeance, All their thoughts of me.
Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61 Thou hast heard their reproach, O Jehovah, All their thoughts against me,
Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
62 The lips of my withstanders, Even their meditation against me all the day.
Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
63 Their sitting down, and their rising up, Behold attentively, I [am] their song.
Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
64 Thou returnest to them the deed, O Jehovah, According to the work of their hands.
Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
65 Thou givest to them a covered heart, Thy curse to them.
Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
66 Thou pursuest in anger, and destroyest them, From under the heavens of Jehovah!
Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
