Luke 24
1 But on the first day of the week, at early dawn, they and some others came to the tomb, bringing the spices which they had prepared.
Mutta ensimäisenä sabbatin päivänä, sangen varhain, tulivat he haudalle ja kantoivat hyvänhajuisia yrttejä, jotka he olivat valmistaneet, ja muutamat heidän kanssansa,
2 They found the stone rolled away from the tomb.
Niin he löysivät kiven haudalta vieritetyksi pois,
3 They entered in, and didn’t find the Lord Jesus’ body.
Ja menivät siihen sisälle eikä löytäneet Herran Jesuksen ruumista.
4 While they were greatly perplexed about this, behold, two men stood by them in dazzling clothing.
Ja tapahtui, kuin he siitä epäilivät, katso, kaksi miestä seisoi heidän tykönänsä kiiltävissä vaatteissa.
5 Becoming terrified, they bowed their faces down to the earth. The men said to them, “Why do you seek the living among the dead?
Niin he peljästyivät ja löivät kasvonsa maata päin. He sanoivat heille: miksi te elävää kuolleiden seassa etsitte?
6 He isn’t here, but is risen. Remember what he told you when he was still in Galilee,
Ei hän ole täällä, mutta nousi ylös; muistakaat, kuinka hän teille sanoi, kuin hän vielä Galileassa oli,
7 saying that the Son of Man must be delivered up into the hands of sinful men and be crucified, and the third day rise again?”
Sanoen: Ihmisen Poika pitää annettaman ylön syntisten ihmisten käsiin, ja ristiinnaulittaman, ja kolmantena päivänä nouseman ylös.
8 They remembered his words,
Ja he muistivat hänen sanansa,
9 returned from the tomb, and told all these things to the eleven and to all the rest.
Ja palasivat jälleen haudalta ja ilmoittivat kaikki nämät yhdelletoistakymmenelle ja kaikille muille.
10 Now they were Mary Magdalene, Joanna, and Mary the mother of James. The other women with them told these things to the apostles.
Ja ne olivat Maria Magdalena ja Johanna ja Maria, Jakobin äiti, ja muita heidän kanssansa, jotka näitä apostoleille ilmoittivat.
11 These words seemed to them to be nonsense, and they didn’t believe them.
Ja heidän puheensa näkyi heille houraukseksi, eikä he uskoneet heitä.
12 But Peter got up and ran to the tomb. Stooping and looking in, he saw the strips of linen lying by themselves, and he departed to his home, wondering what had happened.
Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle, ja kuin hän kurkisti sisälle, näki hän ainoasti liinavaatteet pantuna, ja meni pois ihmetellen itsellänsä sitä, mikä tapahtunut oli.
13 Behold, two of them were going that very day to a village named Emmaus, which was sixty stadia from Jerusalem.
Ja katso, kaksi heistä meni sinä päivänä yhteen kylään, joka oli Jerusalemista kuudenkymmenen vakomitan päässä, Emaus nimeltä,
14 They talked with each other about all of these things which had happened.
Ja puhuivat keskenänsä kaikista niistä, mitkä tapahtunut oli.
15 While they talked and questioned together, Jesus himself came near, and went with them.
Ja tapahtui heidän puhuissansa ja tutkistellessansa keskenänsä, että Jesus itse heitä lähestyi ja matkusti heidän kanssansa.
16 But their eyes were kept from recognizing him.
Mutta heidän silmänsä pidettiin, ettei he häntä tunteneet.
17 He said to them, “What are you talking about as you walk, and are sad?”
Niin hän sanoi heille: mitkä puheet ne ovat, joita te pidätte keskenänne käydessänne, ja olette murheelliset?
18 One of them, named Cleopas, answered him, “Are you the only stranger in Jerusalem who doesn’t know the things which have happened there in these days?”
Niin vastasi yksi, Kleopas nimeltä, ja sanoi hänelle: oletkos ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä tapahtui?
19 He said to them, “What things?” They said to him, “The things concerning Jesus the Nazarene, who was a prophet mighty in deed and word before God and all the people;
Ja hän sanoi heille: mitä? He sanoivat hänelle: Jesuksesta Natsarealaisesta, joka oli väkevä propheta töissä ja sanoissa, Jumalan ja kaiken kansan edessä.
20 and how the chief priests and our rulers delivered him up to be condemned to death, and crucified him.
Kuinka meidän ylimmäiset papit ja päämiehet antoivat ylön hänen kuoleman kadotukseen, ja ristiinnaulitsivat hänen.
21 But we were hoping that it was he who would redeem Israel. Yes, and besides all this, it is now the third day since these things happened.
Mutta me luulimme hänen siksi, joka Israelin piti lunastaman. Ja paitsi kaikkia näitä on jo kolmas päivä tänäpänä, kuin nämät tapahtuivat.
22 Also, certain women of our company amazed us, having arrived early at the tomb;
Mutta myös muutamat vaimot meistä ovat meitä peljättäneet, jotka varhain aamulla tulivat haudalle,
23 and when they didn’t find his body, they came saying that they had also seen a vision of angels, who said that he was alive.
Ja kuin ei löytäneet hänen ruumistansa, tulivat he ja sanoivat, että he enkeleinkin näyn nähneet olivat, jotka sanoivat hänen elävän.
24 Some of us went to the tomb and found it just like the women had said, but they didn’t see him.”
Ja muutamat niistä, jotka meidän kanssamme olivat, menivät haudalle ja löysivät niinkuin vaimot olivat sanoneet; mutta ei he häntä nähneet.
25 He said to them, “Foolish people, and slow of heart to believe in all that the prophets have spoken!
Ja hän sanoi heille: oi te tomppelit ja hitaan sydämestä uskomaan niitä kaikkia, mitä prophetat puhuneet ovat!
26 Didn’t the Christ have to suffer these things and to enter into his glory?”
Eikö Kristuksen pitänyt näitä kärsimän ja kunniaansa käymän sisälle?
27 Beginning from Moses and from all the prophets, he explained to them in all the Scriptures the things concerning himself.
Ja hän rupesi Moseksesta ja kaikista prophetaista, ja selitti heille kirjoitukset, jotka hänestä olivat.
28 They came near to the village where they were going, and he acted like he would go further.
Ja he lähestyivät kylää, johonka he menivät, ja hän teetteli itsensä edemmä käymään.
29 They urged him, saying, “Stay with us, for it is almost evening, and the day is almost over.” He went in to stay with them.
Ja he vaativat häntä, sanoen: ole meidän kanssamme, sillä ehtoo joutuu ja päivä on laskenut; ja hän meni olemaan heidän kanssansa.
30 When he had sat down at the table with them, he took the bread and gave thanks. Breaking it, he gave it to them.
Ja tapahtui, kuin hän atrioitsi heidän kanssansa, otti hän leivän, kiitti, mursi ja antoi heille.
31 Their eyes were opened and they recognized him; then he vanished out of their sight.
Niin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänen. Ja hän katosi heidän edestänsä.
32 They said to one another, “Weren’t our hearts burning within us while he spoke to us along the way, and while he opened the Scriptures to us?”
Ja he sanoivat keskenänsä: eikö meidän sydämemme meissä palanut, kuin hän tiellä meitä puhutteli ja selitti meille kirjoitukset?
33 They rose up that very hour, returned to Jerusalem, and found the eleven gathered together, and those who were with them,
Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin, ja löysivät ne yksitoistakymmentä koossa ja ne, jotka niiden kanssa olivat,
34 saying, “The Lord is risen indeed, and has appeared to Simon!”
Jotka sanoivat: Herra on totisesti noussut ylös ja ilmaantui Simonille.
35 They related the things that happened along the way, and how he was recognized by them in the breaking of the bread.
Ja he juttelivat heille, mitä tiellä tapahtunut oli, ja kuinka hän heiltä oli tuttu leivän murtamisessa.
36 As they said these things, Jesus himself stood among them, and said to them, “Peace be to you.”
Mutta kuin he näitä puhuivat, seisoi itse Jesus heidän keskellänsä ja sanoi heille: rauha olkoon teille!
37 But they were terrified and filled with fear, and supposed that they had seen a spirit.
Niin he hämmästyivät ja peljästyivät, ja luulivat näkevänsä hengen.
38 He said to them, “Why are you troubled? Why do doubts arise in your hearts?
Ja hän sanoi heille: mitä te pelkäätte? ja miksi senkaltaiset ajatukset tulevat sydämeenne?
39 See my hands and my feet, that it is truly me. Touch me and see, for a spirit doesn’t have flesh and bones, as you see that I have.”
Katsokaat käsiäni ja jalkojani, että minä itse olen: ruvetkaat minuun ja katsokaat; sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin näette minulla olevan.
40 When he had said this, he showed them his hands and his feet.
Ja kuin hän nämät sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja jalkansa.
41 While they still didn’t believe for joy, and wondered, he said to them, “Do you have anything here to eat?”
Mutta koska ei he vielä uskoneet ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: onko teillä tässä mitään syötävää?
42 They gave him a piece of a broiled fish and some honeycomb.
Niin he panivat hänen eteensä kappaleen paistettua kalaa ja vähän kimalaisen hunajaa.
43 He took them, and ate in front of them.
Ja hän otti sen ja söi heidän nähtensä.
44 He said to them, “This is what I told you while I was still with you, that all things which are written in the law of Moses, the prophets, and the psalms concerning me must be fulfilled.”
Niin hän sanoi heille: nämät ovat ne sanat, jotka minä puhuin teille, kuin minä vielä tiedän kanssanne olin; sillä kaikki pitää täytettämän, mitä kirjoitettu on Moseksen laissa ja prophetaissa ja psalmeissa minusta.
45 Then he opened their minds, that they might understand the Scriptures.
Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä, kirjoituksia ymmärtämään,
46 He said to them, “Thus it is written, and thus it was necessary for the Christ to suffer and to rise from the dead the third day,
Ja sanoi heille: niin on kirjoitettu, ja niin tuli Kristuksen kärsiä ja nousta kuolleista kolmantena päivänä,
47 and that repentance and remission of sins should be preached in his name to all the nations, beginning at Jerusalem.
Ja saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista.
48 You are witnesses of these things.
Mutta te olette näiden todistajat.
49 Behold, I send out the promise of my Father on you. But wait in the city of Jerusalem until you are clothed with power from on high.”
Ja katso, minä lähetän minun Isäni lupauksen teidän päällenne. Mutta te olkaat Jerusalemissa siihenasti kuin te puetetaan voimalla korkeudesta.
50 He led them out as far as Bethany, and he lifted up his hands and blessed them.
Niin hän vei heidät ulos hamaan Betaniaan, ja nosti kätensä ja siunasi heitä.
51 While he blessed them, he withdrew from them and was carried up into heaven.
Ja tapahtui, kuin hän heitä siunannut oli, erkani hän heistä ja meni ylös taivaasen.
52 They worshiped him and returned to Jerusalem with great joy,
Mutta kuin he häntä kumartaneet ja rukoilleet olivat, palasivat he Jerusalemiin suurella ilolla,
53 and were continually in the temple, praising and blessing God. Amen.
Ja olivat aina templissä, kiittivät ja kunnioittivat Jumalaa. Amen!
