Hebrews 10
1 For the law, having a shadow of the good to come, not the very image of the things, can never with the same sacrifices year by year, which they offer continually, make perfect those who draw near.
Sillä lailla on tulevaisten tavarain varjo, ei itse hyvyyden olento; niillä uhreilla, joita he joka vuosi alinomaa uhraavat, ei se ikänä taida niitä täydelliseksi tehdä, jotka uhraavat.
2 Or else wouldn’t they have ceased to be offered, because the worshipers, having been once cleansed, would have had no more consciousness of sins?
Muutoin olis uhraamasta lakattu, jos ei niillä, jotka uhrasivat, synneistä silleen omaatuntoa olisi, koska he kerran puhdistetut ovat.
3 But in those sacrifices there is a yearly reminder of sins.
Vaan sillä tapahtuu joka vuosi synnin muistuttamus.
4 For it is impossible that the blood of bulls and goats should take away sins.
Sillä mahdotoin on härkäin ja kauristen veren kautta syntejä ottaa pois.
5 Therefore when he comes into the world, he says, “You didn’t desire sacrifice and offering, but you prepared a body for me.
Sentähden, kuin hän maailmaan tuli, sanoi hän: uhria ja lahjaa et sinä tahtonut, mutta ruumiin olet sinä minulle valmistanut;
6 You had no pleasure in whole burnt offerings and sacrifices for sin.
Polttouhrit ja syntiuhrit ei ole sinun mieleises.
7 Then I said, ‘Behold, I have come (in the scroll of the book it is written of me) to do your will, O God.’”
Silloin minä sanoin: katso, minä tulen, (Raamatussa on minusta kirjoitettu, ) että minun pitää tekemän sinun tahtos, Jumala.
8 Previously saying, “Sacrifices and offerings and whole burnt offerings and sacrifices for sin you didn’t desire, neither had pleasure in them” (those which are offered according to the law),
Niinkuin hän ennen sanoi: uhria ja lahjaa, ja polttouhria ja syntiuhria et sinä tahtonut, ei myös ne sinulle kelvanneet, (jotka lain jälkeen uhrataan, )
9 then he has said, “Behold, I have come to do your will.” He takes away the first, that he may establish the second,
Silloin hän sanoi: katso, minä tulen tekemään, Jumala, sinun tahtos. Hän ottaa pois entisen, että hän toisen asettais.
10 by which will we have been sanctified through the offering of the body of Jesus Christ once for all.
Jonka tahdon kautta me kerran pyhitetyt olemme, Jesuksen Kristuksen ruumiin uhraamisella.
11 Every priest indeed stands day by day serving and offering often the same sacrifices, which can never take away sins,
Ja jokainen pappi on siihen pantu, että hänen joka päivä jumalanpalvelusta tekemän pitää ja usein yhtäläistä uhria uhraaman, jotka ei koskaan voi syntejä ottaa pois.
12 but he, when he had offered one sacrifice for sins forever, sat down on the right hand of God,
Mutta kuin tämä oli yhden ijankaikkisesti kelpaavan uhrin syntein edestä uhrannut, istuu hän nyt Jumalan oikialla kädellä,
13 from that time waiting until his enemies are made the footstool of his feet.
Ja odottaa, että hänen vihollisensa pannaan hänen jalkainsa astinlaudaksi.
14 For by one offering he has perfected forever those who are being sanctified.
Sillä yhdellä uhrilla on hän ijankaikkisesti täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään.
15 The Holy Spirit also testifies to us, for after saying,
Mutta sen todistaa myös meille itse Pyhä Henki, sillä että hän ennen sanoi:
16 “This is the covenant that I will make with them after those days,” says the Lord, “I will put my laws on their heart, I will also write them on their mind;” then he says,
Tämä on se Testamentti, jonka minä tahdon heille tehdä niiden päiväin jälkeen, sanoo Herra: minä tahdon antaa minun lakini heidän sydämiinsä, ja heidän mieliinsä minä ne kirjoitan,
17 “I will remember their sins and their iniquities no more.”
Ja heidän syntejänsä ja vääryyttänsä en minä enempi tahdo muistaa.
18 Now where remission of these is, there is no more offering for sin.
Mutta kussa näiden anteeksiantamus on, siinä ei silleen uhria syntein edestä ole.
19 Having therefore, brothers, boldness to enter into the holy place by the blood of Jesus,
Että siis meillä, rakkaat veljet, on vapaus mennä pyhään, Jesuksen veren kautta.
20 by the way which he dedicated for us, a new and living way, through the veil, that is to say, his flesh,
Jonka hän meille on valmistanut uudeksi ja eläväksi tieksi, esiripun kautta, se on: hänen lihansa kautta,
21 and having a great priest over God’s house,
Ja meillä on yksi suuri Pappi, Jumalan huoneen haltia;
22 let’s draw near with a true heart in fullness of faith, having our hearts sprinkled from an evil conscience and having our body washed with pure water,
Niin käykäämme hänen tykönsä totisella sydämellä, täydellä uskolla, priiskotetut meidän sydämissämme, (ja päästetyt) pahasta omastatunnosta,
23 let’s hold fast the confession of our hope without wavering; for he who promised is faithful.
Ja pestyt ruumiin puolesta puhtaalla vedellä, ja pitäkäämme horjumatoin toivon tunnustus: (sillä se on uskollinen, joka ne lupasi),
24 Let’s consider how to provoke one another to love and good works,
Ja ottakaamme vaari toinen toisestamme, että me ahkeroitsemme rakkaudesta ja hyvistä töistä,
25 not forsaking our own assembling together, as the custom of some is, but exhorting one another, and so much the more as you see the Day approaching.
Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän.
26 For if we sin willfully after we have received the knowledge of the truth, there remains no more a sacrifice for sins,
Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä,
27 but a certain fearful expectation of judgment, and a fierceness of fire which will devour the adversaries.
Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövä on.
28 A man who disregards Moses’ law dies without compassion on the word of two or three witnesses.
Jos joku Moseksen lain rikkoo, hänen pitää ilman armoa kuoleman kahden taikka kolmen todistajan kautta.
29 How much worse punishment do you think he will be judged worthy of who has trodden under foot the Son of God, and has counted the blood of the covenant with which he was sanctified an unholy thing, and has insulted the Spirit of grace?
Kuinka paljoa enemmän rangaistuksen te luulette sen ansainneen, joka Jumalan Pojan jaloilla tallaa ja Testamentin veren saastuttaa, jonka kautta hän pyhitetty on, ja armon Henkeä pilkkaa?
30 For we know him who said, “Vengeance belongs to me. I will repay,” says the Lord. Again, “The Lord will judge his people.”
Sillä me tunnemme hänen, joka sanoi: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra; ja taas: Herra on kansansa tuomitseva.
31 It is a fearful thing to fall into the hands of the living God.
Hirmuinen on langeta elävän Jumalan käsiin.
32 But remember the former days, in which, after you were enlightened, you endured a great struggle with sufferings:
Muistakaa siis entisiä päiviä, joina te valistetut olitte ja kärsitte monen vaivan kilvoituksen:
33 partly, being exposed to both reproaches and oppressions, and partly, becoming partakers with those who were treated so.
Puolittain silloin, kuin te sekä pilkkain että tuskain kautta kaikille ihmeeksi olitte: puolittain, kuin te niiden kanssa osalliset olitte, joille myös niin kävi.
34 For you both had compassion on me in my chains and joyfully accepted the plundering of your possessions, knowing that you have for yourselves a better possession and an enduring one in the heavens.
Sillä te olette myös niistä vaivoista, jotka minun siteistäni tapahtuivat, osalliset olleet, ja teidän hyvyytenne raatelemisen olette te ilolla kärsineet, tietäen, että teillä on parempi ja pysyväisempi tavara taivaissa.
35 Therefore don’t throw away your boldness, which has a great reward.
Älkäät siis heittäkö pois teidän uskallustanne, jolla suuri palkan makso on.
36 For you need endurance so that, having done the will of God, you may receive the promise.
Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte.
37 “In a very little while, he who comes will come and will not wait.
Sillä vähän hetken perästä tulee se, joka tuleva on, ja ei viivyttele.
38 But the righteous one will live by faith. If he shrinks back, my soul has no pleasure in him.”
Mutta vanhurskas elää uskosta: ja joka välttää, siihen ei minun sieluni mielisty.
39 But we are not of those who shrink back to destruction, but of those who have faith to the saving of the soul.
Mutta emme ole ne, jotka meitämme kadotukseen vältämme, vaan jotka uskomme sielun tallella pitämiseen.
