Job 16
1 Job replied [to Eliphaz and the others: ]
Sitte vastasi Job ja sanoi:
2 “I have heard things like that before; all of you, [instead of helping me, ] are only causing me to feel more miserable.
Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
3 Will your speeches, which are only hot air, never end [RHQ]? Eliphaz, what bothers/irritates you so much that you continue replying to me?
Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
4 If it were you [three and not I] who were suffering, I could say the things that you are saying; I could make great speeches [to criticize/condemn you], and I could shake my head at you [to ridicule you].
Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
5 But, [unlike all of you, ] with what I said [MTY] I would encourage you and try to cause your pain to be less.
Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
6 “But now, if I talk, my pain does not decrease, and if I am silent, my pain still certainly does not [RHQ] go away.
Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
7 God has now taken away all my strength, and he has destroyed my family.
Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
8 He has shriveled me up, and people think that shows that I [am a sinner]. And people see that I am only skin and bones, and they think that proves that I [am guilty].
Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
9 Because God is very angry with me and hates me, [it is as though he is a wild animal that] [MET] has gnashed his teeth at me because he is my enemy.
Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
10 People gape/stare at me with their mouths open [to sneer at me]; they have struck me on the face/cheek to ridicule me, and they crowd around me to threaten me.
He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
11 [It is as though] God has handed me over to ungodly people and turned me over to the wicked [DOU].
Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
12 Previously, I was living peacefully, but he crushed me; [it is as though] he grabbed my neck and smashed me to pieces. [It is as though] [MET] he set me up like a target;
Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
13 people are surrounding me [and shooting arrows at me]. His arrows pierce my kidneys and cause the bile [from my liver] to spill onto the ground, and God does not pity me at all.
Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
14 [It is as though] [MET] I am a wall that he is breaking through; he rushes at me like [SIM] a soldier [attacking his enemies].
Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
15 [“Because I am mourning, ] I wear pieces of rough cloth that I have sewed together, and I sit [here] in the dirt, very depressed/discouraged.
Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
16 My face is red because I have cried very much, and there are dark circles around my eyes.
Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
17 [All this has happened to me] even though I have not acted violently [toward anyone], and I [always] pray sincerely/honestly [to God].
Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
18 [When I die, ] I want the ground [APO] to [act as though I had been murdered and] cry out against those who killed me, and I do not want anyone to stop me while I am demanding [that God act justly toward] me.
Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
19 But even now, [I know that] there is someone in heaven who will testify for me, and he will say that what I have done is right.
Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
20 My [three] friends scorn/ridicule me, but my eyes are full of tears [while I cry out] to God.
Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
21 I pray that [the] one [who knows what I have done] would come to plead with God for me like people plead for their friends.
Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
22 [I say this because] within a few years [I will die]; I will walk along the [to the grave] from which I will never return.”
Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.
