Psalms 78
1 A maskil of Asaph. My people, attend to my teaching: bend your ears to the words of my mouth,
Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
2 as I open my mouth in a poem on the riddling story of the past.
Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
3 What we have heard and known, and what our ancestors have told us,
Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
4 we will not hide from their children. We will tell to the next generation the praises and might of the Lord, and the wonders that he has done.
Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
5 He set up a testimony in Jacob, a law he appointed in Israel, which he commanded our ancestors to make known to their children,
Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
6 that the next generation should know it, that the children yet to be born should arise and tell their children;
Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
7 that in God they might put their confidence, and not forget God’s works; but that they might keep his commandments,
Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
8 and not be like their ancestors, a generation defiant and stubborn, a generation with heart unsteady, and spirit unfaithful towards God.
Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
9 Ephraimites, armed bowmen, turned back in the day of battle.
Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
10 They did not keep God’s covenant, they refused to walk in his law.
Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
11 They forgot what he had done, and the wonders he had shown them.
Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
12 He did wonders before their ancestors in the country of Zoan in Egypt.
Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
13 Through the sea which he split he brought them, making waters stand up like a heap;
Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
14 he led them by day with a cloud, all the night with a light of fire.
Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
15 From the rocks which he split in the wilderness, he gave them to drink as of ocean’s abundance.
Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
16 He brought streams out of the rock, and made water run down like rivers.
Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
17 Yet they still went on sinning against him, they defied the Most High in the desert.
Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
18 They wilfully challenged God, demanding the food that they longed for.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
19 ‘Is God able,’ such was their challenge, ‘to spread in the desert a table?
He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
20 From the rock that he struck there gushed water, and torrents that overflowed; but can he also give bread, or provide his people with meat?’
Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
21 When the Lord heard this, he was furious, and fire was kindled on Jacob, anger flared up against Israel.
Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
22 For they put no trust in God, no confidence in his help.
Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
23 So he summoned the clouds above; and, opening the doors of heaven,
Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
24 he rained manna upon them for food, and grain of heaven he gave them.
Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
25 Everyone ate the bread of angels; he sent them food to the full.
He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
26 He launched the east wind in the heavens, and guided the south by his power.
Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
27 He rained meat upon them like dust, winged bird like the sand of the sea.
Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
28 In the midst of their camp he dropped it, all around their tents.
Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
29 They ate and were more than filled; he had brought them the thing they desired.
Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
30 But the thing they desired became loathsome: while their food was still in their mouths,
Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
31 the wrath of God rose against them. He slew the stoutest among them, and laid low the young men of Israel.
Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
32 Yet for all this they sinned yet more, and refused to believe in his wonders.
Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 So he ended their days in a breath, and their years in sudden dismay.
Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
34 When he slew them, then they sought after him, they turned and sought God with diligence.
Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
35 They remembered that God was their rock, and the Most High God their redeemer.
Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
36 But they flattered him with their mouth, and lied to him with their tongue.
Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
37 Their heart was not steady with him, they were faithless to his covenant.
Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
38 But he is full of pity: he pardons sin and destroys not. Often he turns his anger away, without stirring his wrath at all.
Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
39 So he remembered that they were but flesh, breath that passes and does not return.
Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
40 But how often they rebelled in the desert, and caused him grief in the wilderness,
Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
41 tempting God again and again, provoking the Holy One of Israel.
Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
42 They did not remember his strength, nor the day he redeemed from the foe,
Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
43 how he set his signs in Egypt, in the country of Zoan his wonders.
Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
44 He turned their canals into blood, their streams undrinkable.
Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
45 He sent forth flies, which devoured them; frogs, too, which destroyed them.
Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
46 Their crops he gave to the caterpillar, and the fruits of their toil to the locust.
Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
47 He slew their vines with hail, and their sycamore trees with frost.
Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
48 He delivered their cattle to the hail, and their flocks to bolts of fire.
Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
49 He let loose his hot anger among them, fury and wrath and distress, a band of destroying angels.
Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
50 He cleared a path for his anger, did not spare them from death, but gave them over to pestilence.
Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
51 He struck down all the firstborn in Egypt, the first fruits of their strength in the tents of Ham.
Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
52 He led forth his people like sheep, he was guide to his flock in the desert.
Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
53 Securely he led them, and free from fear, while their foes were drowned in the sea.
Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
54 To his holy realm he brought them, to the mountain his right hand had purchased.
Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
55 He drove out the nations before them, and allotted their land for possession, and their tents for Israel to live in.
Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
56 Yet they tempted and angered the Most High God, they did not observe his decrees.
Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
57 They drew back, false like their ancestors; they failed like a treacherous bow.
Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
58 Their shrines stirred him to anger, their idols moved him to jealousy.
Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
59 When God heard of this, he was furious, and he spurned Israel utterly.
Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
60 He abandoned his home in Shiloh, the tent he had pitched among people.
Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
61 He gave his strength up to captivity, his glory to the hands of the foe.
Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
62 He gave his people to the sword, he was furious with his own.
Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
63 Fire devoured their young men, and their maidens had no marriage-song.
Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
64 Their priests fell by the sword, and their widows could not weep.
Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
65 Then the Lord awoke as from sleep, like a warrior flushed with wine;
Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
66 and he beat back his foes, putting them to perpetual scorn.
Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
67 He disowned the tent of Joseph, he rejected the tribe of Ephraim;
Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
68 but he chose the tribe of Judah, Mount Zion, which he loves.
Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
69 And he built like the heights his sanctuary, like the earth which he founded forever.
Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
70 And he chose David his servant, taking him from the sheepfolds.
Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
71 From the mother-ewes he brought him, to be shepherd to Jacob his people, and to Israel his inheritance.
Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
72 With upright heart did he shepherd them, and with skilful hands did he guide them.
Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
