Psalms 69
1 For the leader. On shoshannim. Of David. Save me, O God; for the waters are threatening my life.
Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. Jumala, auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.
2 I am sunk in depths of mire, where ground there is none. I am come into deep deep waters, the flood overwhelms me.
Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.
3 I am weary of crying, my throat is parched, my eyes are wasted with waiting for God.
Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.
4 More than the hairs of my head are those who wantonly hate me. More than my bones in number are those who are falsely my foes. That which I never robbed, how am I then to restore?
Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.
5 O God, you know my folly, my guilt is not hidden from you.
Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.
6 Through me let not any be shamed, who wait for you, Lord God of hosts. Through me let not those be confounded who seek you, O God of Israel.
Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.
7 It’s in your cause that I have borne taunts, and my face has been covered with shame;
Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.
8 I became to my kindred a foreigner, to my mother’s sons a stranger.
Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.
9 It was zeal for your house that consumed me, and the insults they hurled at you fell upon me.
Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.
10 When I chastened myself with fasting, they took occasion to taunt me.
Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.
11 When I put on a garment of sackcloth, they made me the theme of a taunt-song.
Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.
12 Those who sit in the gate make sport of me in the music of drunken songs.
Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.
13 But I pray to you, Lord, for a time of favour. In your great love answer me; with your loyal help, save me
Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.
14 from sinking down in the mire. Lift me out of the deep deep waters,
Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.
15 that the rushing flood may not drown me, that the deep may not swallow me up, nor the pit close her mouth upon me.
Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.
16 Answer me, Lord, in your gracious kindness, turn to me in your great compassion.
Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.
17 Hide not your face from your servant, for I am in trouble; O answer me speedily.
Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.
18 Draw near to me, redeem me; because of my enemies, ransom me.
Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.
19 You know how I am insulted; in your sight are all my foes.
Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.
20 Insult has broken my heart, past cure are my shame and confusion. For pity I looked – there was none! And for comforters, but I found none.
Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.
21 Poison they gave me for food, and to slake my thirst they gave vinegar.
Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.
22 May their table, outspread, be a trap to them, and their peace-offerings be a snare.
Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.
23 May their eyes be darkened and blind, make them shake without ceasing.
Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.
24 Pour your indignation upon them, let your burning wrath overtake them.
Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,
25 May their camp be a desolation, in their tents be there none to live.
Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.
26 For those whom you struck, they persecute, and those whom you wounded, they pain yet more.
Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.
27 Charge them with sin upon sin, may they not be acquitted by you.
Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.
28 From the book of life be they blotted, may their names not be written with the righteous.
Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.
29 Lift me, O God, by your help above my pain and misery.
Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!
30 Then will I praise God in song and magnify him with thanksgiving,
Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.
31 which shall please the Lord better than ox, or than bullock with horns and hoofs.
Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.
32 The oppressed shall rejoice at the sight. You who seek after God, let your heart revive.
Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.
33 For the Lord listens to the poor, he does not despise his prisoners.
Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.
34 Let the heavens and the earth sing his praises, the seas, and all creatures that move in them.
Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.
35 For God will bring help to Zion, and build up the cities of Judah, his people shall live there in possession.
Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.
36 His servants’ children shall have it for heritage, and those who love him shall live therein.
Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.
