Lamentations 3
1 I [am] the man [that] hath seen affliction by the rod of his wrath.
Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
2 He hath led me, and brought [me into] darkness, but not [into] light.
Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
3 Surely against me is he turned; he turneth his hand [against me] all the day.
Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
4 My flesh and my skin hath he made old; he hath broken my bones.
Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
5 He hath builded against me, and compassed [me] with gall and travail.
Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6 He hath set me in dark places, as [they that be] dead of old.
Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7 He hath hedged me about, that I cannot get out: he hath made my chain heavy.
Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8 Also when I cry and shout, he shutteth out my prayer.
Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
9 He hath inclosed my ways with hewn stone, he hath made my paths crooked.
Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
10 He [was] unto me [as] a bear lying in wait, [and as] a lion in secret places.
Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
11 He hath turned aside my ways, and pulled me in pieces: he hath made me desolate.
Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
12 He hath bent his bow, and set me as a mark for the arrow.
Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13 He hath caused the arrows of his quiver to enter into my reins.
Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
14 I was a derision to all my people; [and] their song all the day.
Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15 He hath filled me with bitterness, he hath made me drunken with wormwood.
Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
16 He hath also broken my teeth with gravel stones, he hath covered me with ashes.
Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
17 And thou hast removed my soul far off from peace: I forgat prosperity.
Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
18 And I said, My strength and my hope is perished from the LORD:
Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
19 Remembering mine affliction and my misery, the wormwood and the gall.
Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
20 My soul hath [them] still in remembrance, and is humbled in me.
Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
21 This I recall to my mind, therefore have I hope.
Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
22 [It is of] the LORD’s mercies that we are not consumed, because his compassions fail not.
Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23 [They are] new every morning: great [is] thy faithfulness.
se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24 The LORD [is] my portion, saith my soul; therefore will I hope in him.
Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
25 The LORD [is] good unto them that wait for him, to the soul [that] seeketh him.
Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
26 [It is] good that [a man] should both hope and quietly wait for the salvation of the LORD.
Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
27 [It is] good for a man that he bear the yoke in his youth.
Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28 He sitteth alone and keepeth silence, because he hath borne [it] upon him.
Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29 He putteth his mouth in the dust; if so be there may be hope.
Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
30 He giveth [his] cheek to him that smiteth him: he is filled full with reproach.
Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
31 For the Lord will not cast off for ever:
Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32 But though he cause grief, yet will he have compassion according to the multitude of his mercies.
vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33 For he doth not afflict willingly nor grieve the children of men.
Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
34 To crush under his feet all the prisoners of the earth,
Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
35 To turn aside the right of a man before the face of the most High,
kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
36 To subvert a man in his cause, the Lord approveth not.
kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
37 Who [is] he [that] saith, and it cometh to pass, [when] the Lord commandeth [it] not?
Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
38 Out of the mouth of the most High proceedeth not evil and good?
Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
39 Wherefore doth a living man complain, a man for the punishment of his sins?
Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
40 Let us search and try our ways, and turn again to the LORD.
Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
41 Let us lift up our heart with [our] hands unto God in the heavens.
Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
42 We have transgressed and have rebelled: thou hast not pardoned.
Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
43 Thou hast covered with anger, and persecuted us: thou hast slain, thou hast not pitied.
olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
44 Thou hast covered thyself with a cloud, that [our] prayer should not pass through.
olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
45 Thou hast made us [as] the offscouring and refuse in the midst of the people.
Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
46 All our enemies have opened their mouths against us.
Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
47 Fear and a snare is come upon us, desolation and destruction.
Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
48 Mine eye runneth down with rivers of water for the destruction of the daughter of my people.
Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
49 Mine eye trickleth down, and ceaseth not, without any intermission,
Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
50 Till the LORD look down, and behold from heaven.
siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
51 Mine eye affecteth mine heart because of all the daughters of my city.
Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
52 Mine enemies chased me sore, like a bird, without cause.
Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
53 They have cut off my life in the dungeon, and cast a stone upon me.
He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
54 Waters flowed over mine head; [then] I said, I am cut off.
Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
55 I called upon thy name, O LORD, out of the low dungeon.
Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
56 Thou hast heard my voice: hide not thine ear at my breathing, at my cry.
Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
57 Thou drewest near in the day [that] I called upon thee: thou saidst, Fear not.
Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
58 O Lord, thou hast pleaded the causes of my soul; thou hast redeemed my life.
Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
59 O LORD, thou hast seen my wrong: judge thou my cause.
Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
60 Thou hast seen all their vengeance [and] all their imaginations against me.
Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61 Thou hast heard their reproach, O LORD, [and] all their imaginations against me;
Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
62 The lips of those that rose up against me, and their device against me all the day.
Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
63 Behold their sitting down, and their rising up; I [am] their musick.
Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
64 Render unto them a recompence, O LORD, according to the work of their hands.
Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
65 Give them sorrow of heart, thy curse unto them.
Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
66 Persecute and destroy them in anger from under the heavens of the LORD.
Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
