Proverbs 5
1 My son, attend to my wisdom, and bow your ear to my understanding:
Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
2 That you may regard discretion, and that your lips may keep knowledge.
Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
3 For the lips of a strange woman drop as an honeycomb, and her mouth is smoother than oil:
Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
4 But her end is bitter as wormwood, sharp as a two-edged sword.
Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin. (Sheol h7585)
6 Lest you should ponder the path of life, her ways are moveable, that you can not know them.
Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
7 Hear me now therefore, O you children, and depart not from the words of my mouth.
Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
8 Remove your way far from her, and come not near the door of her house:
Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
9 Lest you give your honor to others, and your years to the cruel:
Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
10 Lest strangers be filled with your wealth; and your labors be in the house of a stranger;
Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
11 And you mourn at the last, when your flesh and your body are consumed,
Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
12 And say, How have I hated instruction, and my heart despised reproof;
Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
13 And have not obeyed the voice of my teachers, nor inclined my ear to them that instructed me!
Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
14 I was almost in all evil in the middle of the congregation and assembly.
Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
15 Drink waters out of your own cistern, and running waters out of your own well.
Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
16 Let your fountains be dispersed abroad, and rivers of waters in the streets.
Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
17 Let them be only your own, and not strangers’ with you.
Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
18 Let your fountain be blessed: and rejoice with the wife of your youth.
Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
19 Let her be as the loving hind and pleasant roe; let her breasts satisfy you at all times; and be you ravished always with her love.
Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
20 And why will you, my son, be ravished with a strange woman, and embrace the bosom of a stranger?
Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
21 For the ways of man are before the eyes of the LORD, and he ponders all his goings.
Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
22 His own iniquities shall take the wicked himself, and he shall be held with the cords of his sins.
Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
23 He shall die without instruction; and in the greatness of his folly he shall go astray.
Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
