Job 19
1 Then Job answered and said,
Mutta Job vastasi ja sanoi:
2 How long will you vex my soul, and break me in pieces with words?
Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
3 These ten times have you reproached me: you are not ashamed that you make yourselves strange to me.
Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
4 And be it indeed that I have erred, my error remains with myself.
Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
5 If indeed you will magnify yourselves against me, and plead against me my reproach:
Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
6 Know now that God has overthrown me, and has compassed me with his net.
Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
7 Behold, I cry out of wrong, but I am not heard: I cry aloud, but there is no judgment.
Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
8 He has fenced up my way that I cannot pass, and he has set darkness in my paths.
Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
9 He has stripped me of my glory, and taken the crown from my head.
Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
10 He has destroyed me on every side, and I am gone: and my hope has he removed like a tree.
Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
11 He has also kindled his wrath against me, and he counts me to him as one of his enemies.
Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
12 His troops come together, and raise up their way against me, and encamp round about my tabernacle.
Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
13 He has put my brothers far from me, and my acquaintance are truly estranged from me.
Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
14 My kinsfolk have failed, and my familiar friends have forgotten me.
Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
15 They that dwell in my house, and my maids, count me for a stranger: I am an alien in their sight.
Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
16 I called my servant, and he gave me no answer; I entreated him with my mouth.
Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
17 My breath is strange to my wife, though I entreated for the children’s sake of my own body.
Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
18 Yes, young children despised me; I arose, and they spoke against me.
Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
19 All my inward friends abhorred me: and they whom I loved are turned against me.
Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
20 My bone sticks to my skin and to my flesh, and I am escaped with the skin of my teeth.
Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
21 Have pity on me, have pity on me, O you my friends; for the hand of God has touched me.
Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
22 Why do you persecute me as God, and are not satisfied with my flesh?
Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
23 Oh that my words were now written! oh that they were printed in a book!
Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
24 That they were graven with an iron pen and lead in the rock for ever!
Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
25 For I know that my redeemer lives, and that he shall stand at the latter day on the earth:
Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
26 And though after my skin worms destroy this body, yet in my flesh shall I see God:
Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
27 Whom I shall see for myself, and my eyes shall behold, and not another; though my reins be consumed within me.
Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
28 But you should say, Why persecute we him, seeing the root of the matter is found in me?
Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
29 Be you afraid of the sword: for wrath brings the punishments of the sword, that you may know there is a judgment.
Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.
