Psalms 73
1 A psalm for Asaph. How good is God to Israel, to them that are of a right heart!
Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
2 But my feet were almost moved; my steps had well nigh slipped.
Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
3 Because I had a zeal on occasion of the wicked, seeing the prosperity of sinners.
Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
4 For there is no regard to their death, nor is there strength in their stripes.
Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
5 They are not in the labour of men: neither shall they be scourged like other men.
Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
6 Therefore pride hath held them fast: they are covered with their iniquity and their wickedness.
Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
7 Their iniquity hath come forth, as it were from fatness: they have passed into the affection of the heart.
Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
8 They have thought and spoken wickedness: they have spoken iniquity on high.
Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
9 They have set their mouth against heaven: and their tongue hath passed through the earth.
Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
10 Therefore will my people return here and full days shall be found in them.
Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
11 And they said: How doth God know? and is there knowledge in the most High?
Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
12 Behold these are sinners; and yet abounding in the world they have obtained riches.
Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
13 And I said: Then have I in vain justified my heart, and washed my hands among the innocent.
Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
14 And I have been scourged all the day; and my chastisement hath been in the mornings.
Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
15 If I said: I will speak thus; behold I should condemn the generation of thy children.
Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
16 I studied that I might know this thing, it is a labour in my sight:
Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
17 Until I go into the sanctuary of God, and understand concerning their last ends.
Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
18 But indeed for deceits thou hast put it to them: when they were lifted up thou hast cast them down.
Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
19 How are they brought to desolation? they have suddenly ceased to be: they have perished by reason of their iniquity.
Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
20 As the dream of them that awake, O Lord; so in thy city thou shalt bring their image to nothing.
Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
21 For my heart hath been inflamed, and my reins have been changed:
Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
22 And I am brought to nothing, and I knew not.
Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
23 I am become as a beast before thee: and I am always with thee.
Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
24 Thou hast held me by my right hand; and by thy will thou hast conducted me, and with thy glory thou hast received me.
Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
25 For what have I in heaven? and besides thee what do I desire upon earth?
Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
26 For thee my flesh and my heart hath fainted away: thou art the God of my heart, and the God that is my portion for ever.
Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
27 For behold they that go far from thee shall perish: thou hast destroyed all them that are disloyal to thee.
Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
28 But it is good for me to adhere to my God, to put my hope in the Lord God: That I may declare all thy praises, in the gates of the daughter of Sion.
Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.
