Job 16

1 And Job answered and said,

Job vastasi ja sanoi:

2 I have heard many such things: grievous comforters are ye all.

"Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.

3 Shall words of wind have an end? or what provoketh thee that thou answerest?

Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?

4 I also could speak as ye: if your soul were in my soul's stead, I could join together words against you, and shake my head at you;

Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,

5 [But] I would encourage you with my mouth, and the solace of my lips should assuage [your pain].

rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.

6 If I speak, my pain is not assuaged; and if I forbear, what am I eased?

Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?

7 But now he hath made me weary; ...thou hast made desolate all my family;

Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni

8 Thou hast shrivelled me up! it is become a witness; and my leanness riseth up against me, it beareth witness to my face.

ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.

9 His anger teareth and pursueth me; he gnasheth with his teeth against me; [as] mine adversary he sharpeneth his eyes at me.

Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,

10 They gape upon me with their mouth; they smite my cheeks reproachfully; they range themselves together against me.

he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.

11 God hath delivered me over to the iniquitous man, and hurled me into the hands of the wicked.

Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.

12 I was at rest, but he hath shattered me; he hath taken me by the neck and shaken me to pieces, and set me up for his mark.

Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;

13 His arrows encompass me round about, he cleaveth my reins asunder and doth not spare; he poureth out my gall upon the ground.

hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.

14 He breaketh me with breach upon breach; he runneth upon me like a mighty man.

Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.

15 I have sewed sackcloth upon my skin, and rolled my horn in the dust.

Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.

16 My face is red with weeping, and on my eyelids is the shadow of death;

Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,

17 Although there is no violence in my hands, and my prayer is pure.

vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.

18 O earth, cover not my blood, and let there be no place for my cry!

Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!

19 Even now, behold, my Witness is in the heavens, and he that voucheth for me is in the heights.

Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.

20 My friends are my mockers; mine eye poureth out tears unto God.

Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,

21 Oh that there were arbitration for a man with God, as a son of man for his friend!

että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.

22 For years [few] in number shall pass, — and I shall go the way [whence] I shall not return.

Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."