Joshua 7
1 But the sons of Israel transgressed the commandment, and they usurped what was anathema. For Achan, the son of Carmi, the son of Zabdi, the son of Zerah, from the tribe of Judah, took something from what was anathema. And the Lord became angry against the sons of Israel.
Mutta Israelin lapset horjahtivat kovin kirotussa kalussa; sillä Akan Karmin poika, Saddin pojan, Seran pojan, Juudan sukukunnasta, otti jotakin kirottua, niin julmistui Herran viha Israelin lasten päälle.
2 And when Joshua sent men from Jericho against Ai, which is beside Bethaven, toward the eastern region of the town of Bethel, he said to them, “Go up and explore the land.” And they fulfilled his instruction, and they explored Ai.
Ja Josua lähetti miehiä Jerihosta Aihin päin, joka on BetAvenin tykönä itäänpäin Betelistä, ja puhui heille, sanoen: menkäät ja vaotkaat maata; niin he menivät ja vakosivat Ain.
3 And returning, they said to him: “Let not the entire people go up. Instead, let two or three thousand men go out and destroy the city. Why should all the people be troubled without cause against enemies that are so very few?”
Sitte palasivat he jälleen Josuan tykö ja sanoivat hänelle: älä anna kaikkea kansaa sinne mennä, mutta vaivoin kaksi eli kolmetuhatta miestä menkään ja lyökään Ain, ettei kaikkea kansaa hukkaan sinne vaivattaisi; sillä he ovat harvat.
4 Therefore, they went up with three thousand fighters. And they promptly turned their backs,
Niin meni sinne kansasta liki kolmetuhatta miestä, ja he pakenivat Ain kaupungin miesten edestä.
5 and were struck down by the men of the city of Ai. And thirty-six men of them fell. And the adversaries pursued them from the gate, even as far as Shebarim. And they felled them as they were fleeing downward. And the heart of the people was struck with fear, and it melted like water.
Ja ne miehet Aista löivät heistä liki kuusineljättäkymmentä miestä, ja ajoivat heitä portista takaa Sabarimiin asti, ja löivät heitä tiellä paetessa; niin kansan sydän hämmästyi ja tuli niinkuin vesi.
6 And truly, Joshua tore his garments, and he fell prone on the ground before the ark of the Lord, even until evening, both he and all the elders of Israel. And they cast dust upon their heads.
Ja Josua repäisi vaatteensa ja hän lankesi maahan kasvoillensa Herran arkin eteen hamaan ehtooseen asti, hän ja Israelin vanhimmat; ja he heittivät tomua päänsä päälle.
7 And Joshua said: “Alas, O Lord God! Why would you want to lead this people over the river Jordan, so that you might deliver us into the hand of the Amorite and destroy us? I wish that we had remained beyond the Jordan, as when we began.
Ja Josua sanoi: Ah Herra, Herra, miksis tämän kansan annoit olleenkaan tulla Jordanin ylitse, antaakses meitä Amorilaisten käsiin, hukuttaakses meitä? jospa me olisimme tyytyneet ja pysähtyneet sille puolelle Jordania!
8 My Lord God, what shall I say, seeing Israel turning their backs to their enemies?
Voi minun Herrani, mitä minun pitää sanoman, että Israel selkänsä kääntää vihollistensa puoleen?
9 The Canaanites and all the inhabitants of the land will hear of it, and coming together as one, they will surround us, and they will wipe our name from the earth. And what will you do concerning your great name?”
Kuin Kanaanealaiset ja kaikki maan asuvaiset sen kuulevat, niin he piirittävät meidät ja hävittävät meidän nimemme maan päältä; mitäs siis teet sinun suurella nimelläs?
10 And the Lord said to Joshua: “Rise up. Why are you lying flat on the ground?
Niin sanoi Herra Josualle: nouse, miksi niin makaat kasvoillas?
11 Israel has sinned and transgressed my covenant. And they have taken from what is anathema. And they have stolen and lied, and they have hidden it among their goods.
Israel on syntiä tehnyt ja rikkonut minun liittoni, jonka minä käskin heille, ja ottivat kirottua, ja varastivat, ja valhettelivat, ja panivat kaluinsa sekaan.
12 Israel is not able to stand before his enemies, and he will flee from them. For he has been defiled by what is anathema. I will no longer be with you, until you destroy him who is guilty of this wickedness.
Ei Israelin lapset voi seisoa vihamiestensä edessä, vaan kääntävät selkänsä vihollistensa puoleen; sillä he ovat kirouksessa. En minä enää ole teidän kanssanne, jollette hukuta kirottua teidän keskeltänne.
13 Rise up. Sanctify the people. And you shall say to them: ‘Be sanctified tomorrow. For thus says the Lord, the God of Israel: That which is anathema is in your midst, O Israel! You are not able to stand before your enemies, until he who has been contaminated by this wickedness is taken away from you.’
Nouse, ja pyhitä kansa ja sano: pyhittäkäät teitänne huomeneen saakka; sillä näin sanoo Herra Israelin Jumala: kirous on sinun keskelläs Israel, sentähden et sinä ole seisovainen vihamiestes edessä, siihenasti kuin te kirouksen siirrätte pois teidän seastanne.
14 And you shall draw near in the morning, each one by your tribes. And whichever tribe will be found by lot shall come forward by its families, and the families by houses, and the house by the men.
Ja teidän pitää varhain huomeneltain käymän edes teidän sukukuntainne jälkeen: ja jonka sukukunnan päälle Herran arpa lankee, sen pitää käymän edes perhekuntainsa jälkeen: ja jonka perhekunnan päälle Herran arpa lankee, sen pitää käymän edes huonettensa jälkeen: ja jonka huoneen päälle Herran arpa lankee, pitää käymän edes kukin perheenisäntä toinen toisensa jälkeen.
15 And whoever he may be that will be found guilty of this deed, he shall be burnt with fire with all his substance. For he transgressed the covenant of the Lord, and he committed a wicked act in Israel.”
Ja pitää tapahtuman, että joka löydetään ryhtyneeksi johonkuhun kirottuun kaluun, se pitää tulella poltettaman ja kaikki mitä hänellä on, että hän Herran liiton on rikkonut ja tehnyt hulluuden Israelissa.
16 And so Joshua, rising in the morning, brought forth Israel by their tribes, and the tribe of Judah was found.
Niin nousi Josua varhain huomeneltain ja toi Israelin edes, yhden sukukunnan toisen jälkeen; ja arpa lankesi Juudan sukukunnan päälle.
17 And when its families had been presented, the family of Zerah was found. Likewise, bringing that one forward by the houses, he discovered Zabdi.
Ja kuin hän Juudan sukukunnan toi edes, lankesi arpa Serahilaisten perhekunnalle, ja kuin hän toi Serahilaisten perhekunnan edes, yhden perheenisännän toisen jälkeen, lankesi arpa Saddille.
18 And dividing his house by each man, he found Achan, the son of Carmi, the son of Zabdi, the son of Zerah, from the tribe of Judah.
Ja kuin hän toi edes hänen huoneensa miesluvun jälkeen, niin lankesi arpa Akanille, Karmin pojalle, Saddin pojan, Seran pojan, Juudan sukukunnasta.
19 And Joshua said to Achan: “My son, give glory to the Lord, the God of Israel, and confess, and reveal to me what you have done. You may not conceal it.”
Ja Josua sanoi Akanille: minun poikani, anna Herralle Israelin Jumalalle kunnia ja anna hänelle ylistys, ja ilmoita minulle mitäs teit, ja älä salaa sitä minulta.
20 And Achan responded to Joshua, and he said to him: “Truly, I have sinned against the Lord, the God of Israel, and I have done one thing and another.
Silloin vastasi Akan Josualle ja sanoi: totisesti olen minä syntiä tehnyt Herraa Israelin Jumalaa vastaan: niin ja niin minä tein.
21 For I saw among the spoils a very fine scarlet cloak, and two hundred shekels of silver, and a gold bar of fifty shekels. And coveting these, I took and hid them in the ground near the middle of my tent, and I covered the silver with the soil that I had dug.”
Minä näin saaliissa yhden kalliin Babelin hameen, ja kaksisataa sikliä hopiaa, ja kultaisen kielen, joka painoi viisikymmentä sikliä, joita minun mieleni teki, ja minä otin ne; ja katso, se on kaivettu maahan keskellä minun majaani ja hopia sen alla.
22 Therefore, Joshua sent ministers, who, running to his tent, discovered everything hidden in the same place, together with the silver.
Niin Josua lähetti sinne sanansaattajat, ja ne juoksivat majaan; ja katso, se oli kaivettu hänen majaansa ja hopia sen alla.
23 And taking these from the tent, they brought them to Joshua, and to all the sons of Israel, and they cast them down before the Lord.
Ja he ottivat ne majasta, ja veivät ne Josuan ja kaikkein Israelin lasten tykö, ja panivat ne Herran eteen.
24 And so Joshua took Achan, the son of Zerah, and the silver, and the cloak, and the gold bar, also his sons and daughters, the oxen and donkeys and sheep, and even the tent and all his goods, (and all of Israel went with him, ) and he brought these to the valley of Achor.
Niin otti Josua ja koko Israel hänen kanssansa Akanin Seran pojan, ja hopian, ja hameen, ja kultaisen kielen, hänen poikansa ja tyttärensä, hänen härkänsä, aasinsa ja lampaansa, hänen majansa ja kaikki mitä hänen omansa oli, ja veivät ne Akorin laaksoon.
25 There, Joshua said: “Because you have troubled us, the Lord troubles you, on this day.” And all of Israel stoned him. And all the things that were his were consumed by fire.
Ja Josua sanoi: miksis meitä murheelliseksi saatit? saattakoon Herra sinun merheelliseksi tänäpäivänä. Ja koko Israel kivitti heitä kuoliaaksi, ja polttivat heidät tulella sitte kuin he olivat heidän kivittäneet.
26 And they gathered upon him a great pile of stones, which remains even to the present day. And the fury of the Lord was averted from them. And the name of that place was called the Valley of Achor, even to this day.
Ja sitte tekivät he suuren kiviroukkion heidän päällensä, joka vielä on tähän päivään asti. Niin lakkasi Herran vihan julmuus. Siitä kutsutaan se paikka Akorin laaksoksi tähän päivään asti.
