Job 9
1 And Job, responding, said:
Job vastasi ja sanoi:
2 Truly, I know that it is so, and that man cannot be justified compared with God.
Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
3 If he chooses to contend with him, he is not able to respond to him once out of a thousand times.
Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
4 He is understanding in heart and mighty in strength; who has resisted him and yet had peace?
Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
5 He has moved mountains, and those whom he overthrew in his fury did not know it.
Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
6 He shakes the earth out of its place and its pillars tremble.
Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
7 He commands the sun and it does not rise, and he closes the stars as if under a seal.
Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8 He alone extends the heavens, and he walks upon the waves of the sea.
Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
9 He fashions Arcturus, and Orion, and Hyades, and the interior of the south.
Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
10 He accomplishes great and incomprehensible and miraculous things, which cannot be numbered.
Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
11 If he approaches me, I will not see him; if he departs, I will not understand.
Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
12 If he suddenly should question, who will answer him? Or who can say, “Why did you do so?”
Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
13 God, whose wrath no one is able to resist, and under whom they bend who carry the world,
Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
14 what am I then, that I should answer him and exchange words with him?
Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
15 And if I now have any justice, I will not respond, but will beseech my judge.
Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
16 And if he should listen to me when I call, I would not believe that he had heard my voice.
Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
17 For he will crush me in a whirlwind and multiply my wounds, even without cause.
Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
18 He does not permit my spirit to rest, and he fills me with bitterness.
Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
19 If strength is sought, he is most strong; if equity in judgment, no one would dare to give testimony for me.
Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
20 If I wanted to justify myself, my own mouth will condemn me; if I would reveal my innocence, he would prove me depraved.
Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
21 And if I now became simple, my soul would be ignorant even of this, and my life would weary me.
Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
22 There is one thing that I have said: both the innocent and the impious he consumes.
Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
23 If he scourges, let him kill all at once, and not laugh at the punishment of the innocent.
Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
24 Since the earth has been given into the hand of the impious, he covers the face of its judges; for if it is not him, then who is it?
Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
25 My days have been swifter than a messenger; they have fled and have not seen goodness.
Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
26 They have passed by like ships carrying fruits, just like an eagle flying to food.
Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
27 If I say: “By no means will I speak this way.” I change my face and I am tortured with sorrow.
Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
28 I have dreaded all my works, knowing that you did not spare the offender.
Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
29 Yet, if I am also just as impious, why have I labored in vain?
Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
30 If I had been washed with snow-like waters, and my hands were shining like the cleanest thing,
Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
31 yet you would plunge me in filth, and my own garments would abhor me.
Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
32 For even I would not answer a man who were like myself, nor one who could be heard with me equally in judgment.
Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
33 There is no one who could both prevail in argument and in placing his hand between the two.
Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
34 Let him take his staff away from me, and let not the fear of him terrify me.
Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
35 I will speak and I will not fear him, for in fearfulness I am not able to respond.
Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
