Job 39
1 Do you know at what time the wild goats have given birth among the rocks, or do you observe the deer when they go into labor?
Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
2 Have you numbered the months since their conception, and do you know at what time they gave birth?
Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
3 They bend themselves for their offspring, and they give birth, and they emit roars.
He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
4 Their young are weaned and go out to feed; they depart and do not return to them.
Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
5 Who has set the wild ass free, and who has released his bonds?
Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
6 I have given a house in solitude to him, and his tabernacle is in the salted land.
Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
7 He despises the crowded city; he does not pay attention to the bellow of the tax collector.
Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
8 He looks around the mountains of his pasture, and he searches everywhere for green plants.
Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
9 Will the rhinoceros be willing to serve you, and will he remain in your stall?
Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
10 Can you detain the rhinoceros with your harness to plough for you, and will he loosen the soil of the furrows behind you?
Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
11 Will you put your faith in his great strength, and delegate your labors to him?
Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
12 Will you trust him to return to you the seed, and to gather it on your drying floor?
Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
13 The wing of the ostrich is like the wings of the heron, and of the hawk.
Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
14 When she leaves eggs behind in the earth, will you perhaps warm them in the dust?
Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
15 She forgets that feet may trample them, or that the beasts of the field may shatter them.
Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
16 She is hardened against her young, as if they were not hers; she has labored in vain, with no fear compelling her.
Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
17 For God has deprived her of wisdom; neither has he given her understanding.
Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
18 Yet, when the time is right, she raises her wings on high; she ridicules the horse and his rider.
Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
19 Will you supply strength to the horse, or envelope his throat with neighing?
Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
20 Will you alarm him as the locusts do? His panic is revealed by the display of his nostrils.
Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
21 He digs at the earth with his hoof; he jumps around boldly; he advances to meet armed men.
Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
22 He despises fear; he does not turn away from the sword.
Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
23 Above him, the quiver rattles, the spear and the shield shake.
Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
24 Seething and raging, he drinks up the earth; neither does he pause when the blast of the trumpet sounds.
Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
25 When he hears the bugle, he says, “Ha!” He smells the battle from a distance, the exhortation of the officers, and the battle cry of the soldiers.
Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
26 Does the hawk grow feathers by means of your wisdom, spreading her wings towards the south?
Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
27 Will the eagle lift herself up at your command and make her nest in steep places?
Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
28 She dwells among the rocks, and she lingers among broken boulders and inaccessible cliffs.
Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
29 From there, she looks for food, and her eyes catch sight of it from far away.
Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
30 Her young will drink blood, and wherever the carcass will be, she is there immediately.
Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
