Job 19
1 But Job answered by saying:
Mutta Job vastasi ja sanoi:
2 How long will you afflict my soul and wear me down with words?
Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
3 So, ten times you confound me and are not ashamed to oppress me.
Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
4 Now, of course, if I have been ignorant, my ignorance will be with me.
Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
5 But you have risen up against me, and you accuse me to my disgrace.
Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
6 At least now you should understand that God has not afflicted me with a balanced judgment, though he has encompassed me with his scourges.
Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
7 Behold, I will cry out, enduring violence, and no one will hear. I will announce loudly, but there is no one who may judge.
Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
8 He has hemmed in my path, and I cannot pass; he has added darkness to my difficult path.
Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
9 He has plundered me of my glory, and he has stolen the crown from my head.
Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
10 He has destroyed me on every side, and I am lost, and, like an uprooted tree, he has taken away my hope.
Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
11 His fury has raged against me, and in this way he has treated me like his enemy.
Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
12 His troops have gathered together, and they have made their way to me, and they have besieged my tabernacle all around.
Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
13 He has put my brothers far from me, and my friends have withdrawn from me like strangers.
Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
14 My kinsmen have forsaken me, and those who knew me, have forgotten me.
Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
15 The inhabitants of my house and my maidservants treat me just as if I were a stranger, and I have been like a sojourner in their eyes.
Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
16 I called my servant, and he did not respond; I pleaded with him with my own mouth.
Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
17 My wife has shuddered at my breath, and I have begged the sons of my loins.
Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
18 Even the foolish have looked down on me, and, when I withdrew from them, they spoke ill of me.
Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
19 Those who were sometimes my counselors, treat me like an abomination; and he whom I valued the most has turned against me.
Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
20 Since my flesh has been consumed, my bone adheres to my skin, and only my lips have been left around my teeth.
Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
21 Have mercy on me, have compassion on me, at least you my friends, because the hand of the Lord has touched me.
Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
22 Why do you pursue me just as God does, and satiate yourselves with my flesh?
Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
23 Who will grant to me that my words may be written down? Who will grant to me that they may be inscribed in a book,
Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
24 with an iron pen and a plate of lead, or else be carved in stone?
Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
25 For I know that my Redeemer lives, and on the last day I will rise out of the earth.
Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
26 And I will be enveloped again with my skin, and in my flesh I will see my God.
Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
27 It is he whom I myself will see, and he whom my eyes will behold, and no other. This, my hope, has taken rest in my bosom.
Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
28 Why then do you now say: “Let us pursue him, and let us find a basis to speak against him?”
Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
29 So then, flee from the face of the sword, for the sword is the avenger of iniquities; but know this: there is to be a judgment.
Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.
