< Psalms 78 >

1 Maschil. Of Asaph. Give ear, O my people, to my law; let your ears be bent down to the words of my mouth.
Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
2 Opening my mouth I will give out a story, even the dark sayings of old times;
Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
3 Which have come to our hearing and our knowledge, as they were given to us by our fathers.
Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
4 We will not keep them secret from our children; we will make clear to the coming generation the praises of the Lord and his strength, and the great works of wonder which he has done.
sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
5 He put up a witness in Jacob, and made a law in Israel; which he gave to our fathers so that they might give knowledge of them to their children;
Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
6 So that the generation to come might have knowledge of them, even the children of the future, who would give word of them to their children;
että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
7 So that they might put their hope in God, and not let God's works go out of their minds, but keep his laws;
Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
8 And not be like their fathers, a stiff-necked and uncontrolled generation; a generation whose heart was hard, whose spirit was not true to God.
Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
9 The children of Ephraim, armed with bows, were turned back on the day of the fight.
Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
10 They were not ruled by God's word, and they would not go in the way of his law;
Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
11 They let his works go out of their memory, and the wonders which he had made them see.
vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
12 He did great works before the eyes of their fathers, in the land of Egypt, in the fields of Zoan.
Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
13 The sea was cut in two so that they might go through; the waters were massed together on this side and on that.
Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
14 In the daytime he was guiding them in the cloud, and all through the night with a light of fire.
Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
15 The rocks of the waste land were broken by his power, and he gave them drink as out of the deep waters.
Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
16 He made streams come out of the rock; and waters came flowing down like rivers.
Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
17 And they went on sinning against him even more, turning away from the Most High in the waste land;
Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
18 Testing God in their hearts, requesting meat for their desire.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
19 They said bitter words against God, saying, Is God able to make ready a table in the waste land?
Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
20 See, the rock was cut open by his power, so that the water came rushing out, and overflowing streams; is he able to give us bread? is he able to get meat for his people?
Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
21 So these things came to the Lord's ears, and he was angry; and a fire was lighted against Jacob, and wrath came up against Israel;
Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
22 Because they had no faith in God, and no hope in his salvation.
koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
23 And he gave orders to the clouds on high, and the doors of heaven were open;
Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
24 And he sent down manna like rain for their food, and gave them the grain of heaven.
hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
25 Man took part in the food of strong ones; he sent them meat in full measure.
Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
26 He sent an east wind from heaven, driving on the south wind by his power.
Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
27 He sent down meat on them like dust, and feathered birds like the sand of the sea,
hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
28 And he let it come down into their resting-place, round about their tents.
hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
29 So they had food and were full; for he gave them their desire;
Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
30 But they were not turned from their desires; and while the food was still in their mouths,
Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
31 The wrath of God came on them, and put to death the fattest of them, and put an end to the young men of Israel.
kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
32 For all this they went on sinning even more, and had no faith in his great wonders.
Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 So their days were wasted like a breath, and their years in trouble.
Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
34 When he sent death on them, then they made search for him; turning to him and looking for him with care;
Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35 In the memory that God was their Rock, and the Most High God their saviour.
He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
36 But their lips were false to him, and their tongues were untrue to him;
Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
37 And their hearts were not right with him, and they did not keep their agreement with him.
sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
38 But he, being full of pity, has forgiveness for sin, and does not put an end to man: frequently turning back his wrath, and not being violently angry.
Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
39 So he kept in mind that they were only flesh; a breath which is quickly gone, and will not come again.
Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
40 How frequently did they go against him in the waste land, and give him cause for grief in the dry places!
Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
41 Again they put God to the test, and gave pain to the Holy One of Israel.
Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
42 They did not keep in mind the work of his hand, or the day when he took them from the power of their haters;
He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
43 How he had done his signs in Egypt, and his wonders in the field of Zoan;
jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
44 So that their rivers were turned to blood, and they were not able to get drink from their streams.
muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
45 He sent different sorts of flies among them, poisoning their flesh; and frogs for their destruction.
lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
46 He gave the increase of their fields to worms, the fruits of their industry to the locusts.
antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
47 He sent ice for the destruction of their vines; their trees were damaged by the bitter cold.
hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
48 Ice was rained down on their cattle; thunderstorms sent destruction among the flocks.
antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
49 He sent on them the heat of his wrath, his bitter disgust, letting loose evil angels among them.
Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
50 He let his wrath have its way; he did not keep back their soul from death, but gave their life to disease.
Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
51 He gave to destruction all the first sons of Egypt; the first-fruits of their strength in the tents of Ham;
Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
52 But he took his people out like sheep, guiding them in the waste land like a flock.
Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
53 He took them on safely so that they had no fear; but their haters were covered by the sea.
Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
54 And he was their guide to his holy land, even to the mountain, which his right hand had made his;
Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
55 Driving out nations before them, marking out the line of their heritage, and giving the people of Israel their tents for a resting-place.
Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
56 But they were bitter against the Most High God, testing him, and not keeping his laws;
Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
57 Their hearts were turned back and untrue like their fathers; they were turned to one side like a twisted bow.
vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
58 They made him angry with their high places; moving him to wrath with their images.
He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
59 When this came to God's ears he was very angry, and gave up Israel completely;
Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
60 So that he went away from the holy place in Shiloh, the tent which he had put among men;
Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
61 And he let his strength be taken prisoner, and gave his glory into the hands of his hater.
Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
62 He gave his people up to the sword, and was angry with his heritage.
Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
63 Their young men were burned in the fire; and their virgins were not praised in the bride-song.
Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
64 Their priests were put to death by the sword, and their widows made no weeping for them.
Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
65 Then was the Lord like one awaking from sleep, and like a strong man crying out because of wine.
Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
66 His haters were turned back by his blows and shamed for ever.
Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
67 And he put the tent of Joseph on one side, and took not the tribe of Ephraim;
Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
68 But he took the tribe of Judah for himself, and the mountain of Zion, in which he had pleasure.
vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
69 And he made his holy place like the high heaven, like the earth which is fixed by him for ever.
Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
70 He took David to be his servant, taking him from the place of the flocks;
Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
71 From looking after the sheep which were giving milk, he took him to give food to Jacob his people, and to Israel his heritage.
Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
72 So he gave them food with an upright heart, guiding them by the wisdom of his hands.
Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.

< Psalms 78 >