Job 6
1 And Job made answer and said,
Job vastasi ja sanoi:
2 If only my passion might be measured, and put into the scales against my trouble!
"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
3 For then its weight would be more than the sand of the seas: because of this my words have been uncontrolled.
Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
4 For the arrows of the Ruler of all are present with me, and their poison goes deep into my spirit: his army of fears is put in order against me.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
5 Does the ass of the fields give out his voice when he has grass? or does the ox make sounds over his food?
Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6 Will a man take food which has no taste without salt? or is there any taste in the soft substance of purslain?
Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
7 My soul has no desire for such things, they are as disease in my food.
Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
8 If only I might have an answer to my prayer, and God would give me my desire!
Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
9 If only he would be pleased to put an end to me; and would let loose his hand, so that I might be cut off!
Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
10 So I would still have comfort, and I would have joy in the pains of death, for I have not been false to the words of the Holy One.
Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11 Have I strength to go on waiting, or have I any end to be looking forward to?
Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12 Is my strength the strength of stones, or is my flesh brass?
Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13 I have no help in myself, and wisdom is completely gone from me.
Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
14 He whose heart is shut against his friend has given up the fear of the Ruler of all.
Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15 My friends have been false like a stream, like streams in the valleys which come to an end:
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
16 Which are dark because of the ice, and the snow falling into them;
Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
17 Under the burning sun they are cut off, and come to nothing because of the heat.
auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
18 The camel-trains go out of their way; they go up into the waste and come to destruction.
Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19 The camel-trains of Tema were searching with care, the bands of Sheba were waiting for them:
Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
20 They were put to shame because of their hope; they came and their hope was gone.
he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
21 So have you now become to me; you see my sad condition and are in fear.
Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
22 Did I say, Give me something? or, Make a payment for me out of your wealth?
Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
23 Or, Get me out of the power of my hater? or, Give money so that I may be free from the power of the cruel ones?
pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
24 Give me teaching and I will be quiet; and make me see my error.
Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25 How pleasing are upright words! but what force is there in your arguments?
Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
26 My words may seem wrong to you, but the words of him who has no hope are for the wind.
Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27 Truly, you are such as would give up the child of a dead man to his creditors, and would make a profit out of your friend.
Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28 Now then, let your eyes be turned to me, for truly I will not say what is false to your face.
Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
29 Let your minds be changed, and do not have an evil opinion of me; yes, be changed, for my righteousness is still in me.
Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
30 Is there evil in my tongue? is not the cause of my trouble clear to me?
Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
