Job 4

1 And Eliphaz the Temanite made answer and said,

Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

2 If one says a word, will it be a weariness to you? but who is able to keep from saying what is in his mind?

"Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?

3 Truly, you have been a helper to others, and you have made feeble hands strong;

Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;

4 He who was near to falling has been lifted up by your words, and you have given strength to bent knees.

sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.

5 But now it has come on you and it is a weariness to you; you are touched by it and your mind is troubled.

Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.

6 Is not your fear of God your support, and your upright way of life your hope?

Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?

7 Have you ever seen destruction come to an upright man? or when were the god-fearing ever cut off?

Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

8 What I have seen is that those by whom trouble has been ploughed, and evil planted, get the same for themselves.

Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.

9 By the breath of God destruction takes them, and by the wind of his wrath they are cut off.

Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.

10 Though the noise of the lion and the sounding of his voice, may be loud, the teeth of the young lions are broken.

Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;

11 The old lion comes to his end for need of food, and the young of the she-lion go wandering in all directions.

jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

12 A word was given to me secretly, and the low sound of it came to my ears.

Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,

13 In troubled thoughts from visions of the night, when deep sleep comes on men,

kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

14 Fear came on me and shaking, and my bones were full of trouble;

Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.

15 And a breath was moving over my face; the hair of my flesh became stiff:

Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.

16 Something was present before me, but I was not able to see it clearly; there was a form before my eyes: a quiet voice came to my ears, saying:

Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:

17 May a man be upright before God? or a man be clean before his Maker?

'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?

18 Truly, he puts no faith in his servants, and he sees error in his angels;

Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;

19 How much more those living in houses of earth, whose bases are in the dust! They are crushed more quickly than an insect;

saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;

20 Between morning and evening they are completely broken; they come to an end for ever, and no one takes note.

ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.

21 If their tent-cord is pulled up, do they not come to an end, and without wisdom?

Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"