Job 3
1 Then, opening his mouth, and cursing the day of his birth,
Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
2 Job made answer and said,
Job lausui ja sanoi:
3 Let destruction take the day of my birth, and the night on which it was said, A man child has come into the world.
"Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
4 That day — let it be dark; let not God take note of it from on high, and let not the light be shining on it;
Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
5 Let the dark and the black night take it for themselves; let it be covered with a cloud; let the dark shades of day send fear on it.
Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
6 That night — let the thick dark take it; let it not have joy among the days of the year; let it not come into the number of the months.
Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
7 As for that night, let it have no fruit; let no voice of joy be sounded in it;
Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
8 Let it be cursed by those who put a curse on the day; who are ready to make Leviathan awake.
Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
9 Let its morning stars be dark; let it be looking for light, but may it not have any; let it not see the eyes of the dawn.
Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
10 Because it did not keep the doors of my mother's body shut, so that trouble might be veiled from my eyes.
koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
11 Why did death not take me when I came out of my mother's body, why did I not, when I came out, give up my last breath?
Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
12 Why did the knees take me, or why the breasts that they might give me milk?
Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
13 For then I might have gone to my rest in quiet, and in sleep have been in peace,
Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
14 With kings and the wise ones of the earth, who put up great houses for themselves;
kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
15 Or with rulers who had gold, and whose houses were full of silver;
päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
16 Or as a child dead at birth I might never have come into existence; like young children who have not seen the light.
tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
17 There the passions of the evil are over, and those whose strength has come to an end have rest.
Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
18 There the prisoners are at peace together; the voice of the overseer comes not again to their ears.
kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
19 The small and the great are there, and the servant is free from his master.
Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
20 Why does he give light to him who is in trouble, and life to the bitter in soul;
Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
21 To those whose desire is for death, but it comes not; who are searching for it more than for secret wealth;
jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
22 Who are glad with great joy, and full of delight when they come to their last resting-place;
jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
23 To a man whose way is veiled, and who is shut in by God?
miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
24 In place of my food I have grief, and cries of sorrow come from me like water.
Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
25 For I have a fear and it comes on me, and my heart is greatly troubled.
Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
26 I have no peace, no quiet, and no rest; nothing but pain comes on me.
Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
