Job 17
1 My spirit is broken, my days are ended, the last resting-place is ready for me.
"Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
2 Truly, those who make sport of me are round about me, and my eyes become dark because of their bitter laughing.
Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
3 Be pleased, now, to be responsible for me to yourself; for there is no other who will put his hand in mine.
Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
4 You have kept their hearts from wisdom: for this cause you will not give them honour.
Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
5 As for him who is false to his friend for a reward, light will be cut off from the eyes of his children.
Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
6 He has made me a word of shame to the peoples; I have become a mark for their sport.
Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
7 My eyes have become dark because of my pain, and all my body is wasted to a shade.
Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
8 The upright are surprised at this, and he who has done no wrong is troubled because of the evil-doers.
Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
9 Still the upright keeps on his way, and he who has clean hands gets new strength.
Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
10 But come back, now, all of you, come; and I will not see a wise man among you.
Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
11 My days are past, my purposes are broken off, even the desires of my heart.
Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
12 They are changing night into day; they say, The light is near the dark.
Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)
14 If I say to the earth, You are my father; and to the worm, My mother and my sister;
minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
15 Where then is my hope? and who will see my desire?
Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
