Job 16
1 Then Job answered and said,
Job vastasi ja sanoi:
2 I have heard many such things: Miserable comforters are ye all.
"Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
3 Shall vain words have an end? Or what provoketh thee that thou answerest?
Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
4 I also could speak as ye do; If your soul were in my soul’s stead, I could join words together against you, And shake my head at you.
Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
5 [But] I would strengthen you with my mouth, And the solace of my lips would assuage [your grief].
rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
6 Though I speak, my grief is not assuaged; And though I forbear, what am I eased?
Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
7 But now he hath made me weary: Thou hast made desolate all my company.
Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
8 And thou hast laid fast hold on me, [which] is a witness [against me]: And my leanness riseth up against me, It testifieth to my face.
ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
9 He hath torn me in his wrath, and persecuted me; He hath gnashed upon me with his teeth: Mine adversary sharpeneth his eyes upon me.
Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
10 They have gaped upon me with their mouth; They have smitten me upon the cheek reproachfully: They gather themselves together against me.
he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
11 God delivereth me to the ungodly, And casteth me into the hands of the wicked.
Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
12 I was at ease, and he brake me asunder; Yea, he hath taken me by the neck, and dashed me to pieces: He hath also set me up for his mark.
Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
13 His archers compass me round about; He cleaveth my reins asunder, and doth not spare; He poureth out my gall upon the ground.
hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
14 He breaketh me with breach upon breach; He runneth upon me like a giant.
Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
15 I have sewed sackcloth upon my skin, And have laid my horn in the dust.
Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
16 My face is red with weeping, And on my eyelids is the shadow of death;
Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
17 Although there is no violence in my hands, And my prayer is pure.
vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
18 O earth, cover not thou my blood, And let my cry have no [resting]-place.
Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
19 Even now, behold, my witness is in heaven, And he that voucheth for me is on high.
Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
20 My friends scoff at me: [But] mine eye poureth out tears unto God,
Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
21 That he would maintain the right of a man with God, And of a son of man with his neighbor!
että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
22 For when a few years are come, I shall go the way whence I shall not return.
Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
