Mark 5
1 And they came to the other side of the sea into the country of the Gadarenes.
Ja he tulivat ylitse meren Gadaralaisten maakuntaan.
2 And when he came out of the boat, straightaway there met him out of the sepulchers a man with an unclean spirit who had his habitation among the sepulchers.
Ja kuin hän läksi haahdesta, kohtasi häntä kohta haudoista ihminen, jossa oli saastainen henki.
3 And no man was able to bind him, not even with chains.
Jolla oli maja haudoissa, ja ei voinut kenkään häntä kahleilla sitoa;
4 Because he was often bound with shackles and chains, and the chains were pulled apart by him, and the shackles broken in pieces. And no man had strength to subdue him.
Sillä hän oli usein jalkapuissa ja kahleissa sidottuna, ja hän oli särkenyt kahleet ja jalkapuut rikkonut, ja ei kenkään voinut häntä asettaa.
5 And always, night and day, in the mountains and in the sepulchers, he was crying out, and cutting himself with stones.
Ja hän oli aina yötä ja päivää vuorissa ja haudoissa, ja parkui, ja hosui itsiänsä kivillä.
6 And when he saw Jesus from a distance, he ran and worshiped him.
Mutta kuin hän näki taampana Jesuksen, juoksi hän ja lankesi maahan hänen eteensä,
7 And having cried out in a great voice, he said, What is with me and with thee, Jesus, thou Son of the Most High God? I adjure thee by God, do not torment me.
Ja huutain suurella äänellä sanoi: mitä minun on sinun kanssas, Jesus, korkeimman Jumalan Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, ettet minua vaivaisi.
8 For he said to him, Come out from the man, thou unclean spirit.
(Sillä hän sanoi hänelle: lähde ulos saastainen henki ihmisestä.)
9 And he demanded him, What is thy name? And he answered, saying, My name is Legion, because we are many.
Ja hän kysyi häneltä: mikä nimes on? Ja hän vastasi, sanoen: legio on minun nimeni; sillä meitä on monta.
10 And he besought him much that he would not send them outside of the territory.
Ja hän rukoili häntä suuresti, ettei hän lähettäisi heitä ulos siitä maakunnasta.
11 Now there was near the mountain a great herd of swine feeding.
Niin oli siinä vuorten tykönä suuri sikalauma laitumella.
12 And all the demons besought him, saying, Send us into the swine, so that we may enter into them.
Ja kaikki ne perkeleet rukoilivat häntä, sanoen: laske meitä sikoihin, että me heihin menisimme sisälle.
13 And straightaway, Jesus allowed them. And the unclean spirits having come out, entered into the swine. And the herd stampeded down the slope into the sea, and were drowned in the sea. And there were about two thousand.
Ja Jesus salli kohta heidän. Ja saastaiset henget läksivät ulos ja menivät sikain sisälle. Ja lauma syöksi itsensä kohdastansa mereen (mutta heitä oli lähes kaksituhatta), ja he upposivat mereen.
14 And those who fed the swine fled, and reported in the city and in the fields. And they came to see what it was that happened.
Mutta sikain kaitsiat pakenivat ja saattivat sanoman kaupunkiin ja kyliin. Ja he menivät ulos katsomaan, mikä se oli joka tapahtui,
15 And they come to Jesus, and see the man who was demon-possessed, sitting, and clothed, and in his right mind (the man who had the legion), and they were afraid.
Ja tulivat Jesuksen tykö ja näkivät sen, joka perkeleeltä riivattu oli, istuvan ja vaatetettuna ja toimellisena, jossa legio oli ollut; ja he pelkäsivät,
16 And those who saw it related to them how it happened to the man who was demon-possessed, and about the swine.
Ja ne, jotka sen nähneet olivat, juttelivat heille, kuinka perkeleeltä riivatulle tapahtunut oli, ja sioista.
17 And they began to beg him to depart from their borders.
Ja he rupesivat häntä rukoilemaan menemään pois heidän maaltansa.
18 And as he entered into the boat, the man who had been demon-possessed besought him that he might be with him.
Ja kuin hän astui haahteen, niin se, joka perkeleeltä riivattu oli, rukoili, että hän sais hänen kanssansa olla.
19 But Jesus did not allow him, but says to him, Go to thy house to thy men, and report to them how much the Lord has done for thee, and was merciful to thee.
Mutta ei Jesus häntä sallinut, vaan sanoi hänelle: mene kotias omaistes tykö, ja ilmoita heille, kuinka suuret työt Herra on sinulle tehnyt, ja on sinua armahtanut.
20 And he departed, and began to proclaim in Decapolis how much Jesus did for him. And all men marveled.
Ja hän meni ja rupesi saarnaamaan niissä kymmenessä kaupungissa, kuinka suuret työt Jesus oli hänelle tehnyt; ja he kaikki ihmettelivät.
21 And when Jesus crossed over again in the boat to the other side, a great multitude gathered to him, and he was near the sea.
Ja kuin Jesus taas meni haahdella ylitse, kokoontui paljo kansaa hänen tykönsä, ja hän oli läsnä merta.
22 And behold, one of the synagogue rulers comes, Jairus by name. And having seen him, he falls at his feet,
Ja katso, synagogan päämies, Jairus nimeltä, tuli, ja kuin hän näki hänen, lankesi hän hänen jalkainsa tykö,
23 and besought him much, saying, My little daughter has a terminal condition, so that having come, thou may lay thy hands on her, that she may be saved and will live.
Ja rukoili häntä suuresti, sanoen: minun vähä tyttäreni on viimeisillänsä; tule ja pane kätes hänen päällensä, että hän paranis ja eläis.
24 And he went with him, and a great multitude followed him, and they thronged him.
Niin hän meni hänen kanssansa; ja paljo kansaa seurasi häntä, ja ahdistivat häntä.
25 And a certain woman, being with an issue of blood twelve years,
Ja vaimo, joka oli sairastanut punaista tautia kaksitoistakymmentä ajastaikaa,
26 and having suffered many things by many physicians, and having spent all of her things, and was helped nothing, but who became worse instead,
Ja oli paljon kärsinyt monelta parantajalta, ja oli kuluttanut kaiken hyvyytensä, eikä mitään apua tuntenut, vaan tullut paljon pahemmaksi;
27 when she heard about Jesus, having come in the crowd from behind, she touched his garment.
Kuin hän kuuli Jesuksesta, tuli hän kansan seassa takaa ja rupesi hänen vaatteisiinsa;
28 For she said, If I but touch his garments, I will be healed.
Sillä hän sanoi: jos minä ainoasti saan ruveta hänen vaatteisiinsa, niin minä paranen.
29 And straightaway the flow of her blood was dried up, and she knew in the body that she was healed of her scourge.
Ja hänen verilähteensä kohta kuivettui, ja hän tunsi ruumiissansa, että hän oli vitsauksestansa parantunut.
30 And straightaway, Jesus, when he recognized in himself that power went forth from him, having turned around in the crowd, he said, Who touched my garments?
Ja Jesus tunsi kohta itsessänsä voiman, joka hänestä lähtenyt oli, ja käänsi itsensä kansan seassa ja sanoi: kuka rupesi minun vaatteisiini?
31 And his disciples said to him, Thou see the multitude crowding thee, and thou say, Who touched me?
Ja hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: sinä näet, että kansa sinua ahdistaa ympäri, ja sinä sanoit: kuka minuun rupesi?
32 And he looked around to see the woman who did this thing.
Ja hän katsoi ympärinsä, että hän sen näkis, joka sen teki.
33 But the woman fearing and trembling, knowing what has happened to her, came and fell down before him, and told him all the truth.
Mutta vaimo pelkäsi ja vapisi, että hän tiesi, mitä hänen kohtaansa tapahtunut oli, tuli ja lankesi hänen eteensä, ja sanoi hänelle kaiken totuuden.
34 And he said to her, Daughter, thy faith has healed thee. Go in peace, and be healthy from thy scourge.
Mutta hän sanoi hänelle: tyttäreni, sinun uskosi paransi sinun; mene rauhaan ja ole terve vitsauksestas.
35 While he still spoke, they come from the synagogue ruler saying, Thy daughter died, why still trouble the teacher?
Kuin hän vielä puhui, tulivat muutamat synagogan päämieheltä, jotka sanoivat: sinun tyttäres on kuollut: mitäs silleen Mestaria vaivaat?
36 But straightaway, Jesus, having heard the word spoken, says to the ruler of the synagogue, Fear not, only believe.
Mutta Jesus kohta kuultuansa sen sanan sanottavan, sanoi synagogan päämiehelle: älä pelkää, ainoastaan usko.
37 And he allowed no man to accompany him except Peter, and James, and John the brother of James.
Ja ei hän sallinut kenenkään itsiänsä seurata, vaan Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen, Jakobin veljen.
38 And he comes to the house of the synagogue ruler, and sees a commotion, much weeping and wailing.
Ja hän tuli synagogan päämiehen huoneeseen, ja näki pauhinan ja ne, jotka itkivät ja porasivat paljon.
39 And when he entered in, he says to them, Why do ye make a commotion, and weep? The child did not die, but sleeps.
Ja hän meni sisälle, ja sanoi heille: mitä te pauhaatte ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan makaa.
40 And they ridiculed him. But he, having put them all out, takes the father of the child and the mother and those with him, and enters in where the child was lying.
Ja he nauroivat häntä. Mutta kuin hän oli kaikki ajanut ulos, otti hän lapsen isän ja äidin kanssansa ja ne, jotka hänen kanssansa olivat, ja meni sisälle, kussa lapsi makasi,
41 And having taken the child's hand, he says to her, Talitha cumi. Which is, being interpreted, Little girl, I say to thee, awake.
Ja tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: talita kumi, se on sanottu: piikainen, (sinulle minä sanon), nouse ylös.
42 And straightaway the little girl rose up and walked, for she was twelve years old. And they were amazed with a great amazement.
Ja kohta piika nousi ja kävi; sillä hän oli kahdentoistakymmenen ajastaikainen. Ja he hämmästyivät suurella hämmästyksellä.
43 And he commanded them much that no man should know this. And he said to give her to eat.
Ja hän haasti heitä kovin, ettei kenkään sitä saisi tietää, ja hän käski antaa hänelle syötävää.
