Salme 73

1 Kun god er Gud imod Israel, imod de rene af Hjertet.

Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

2 Men jeg — nær vare mine Fødder bøjede af Vejen; mine Skridt vare lige ved at glide ud.

Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

3 Thi jeg blev nidkær over Daarerne; jeg maatte se, at det gik de ugudelige vel.

Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

4 Thi der findes intet Baand for dem indtil deres Død, og deres Styrke er vel ved Magt.

Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

5 De have ikke Møje som andre Folk, og de blive ikke plagede som andre Mennesker.

Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

6 Derfor har Hovmod prydet dem som en Kæde, Vold skjuler dem som et Smykke.

Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

7 Deres Øjne staa ud af Fedme; Hjertets Tanker faa Fremgang.

Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

8 De haane og tale i Ondskab om at øve Vold; fra det høje tale de.

Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

9 De sætte deres Mund i Himmelen, og deres Tunge farer frem paa Jorden.

Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

10 Derfor vender deres Folk hid, og Vand i fulde Drag uddrikkes af dem.

Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

11 Og de sige: Hvorledes skulde Gud vide det? og er der Kundskab hos den Højeste?

Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

12 Se, disse ere de ugudelige; dog ere de rolige til evig Tid, de forøge deres Gods.

Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

13 Kun forgæves har jeg renset mit Hjerte og toet mine Hænder i Uskyldighed.

Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

14 Og dog blev jeg plaget den ganske Dag, og min Straf var der hver Morgen.

Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

15 Dersom jeg havde sagt: Jeg vil føre saadan Tale; se, da havde jeg handlet troløst imod dine Børns Slægt.

Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

16 Og jeg tænkte efter for at forstaa det; men det var en Kval i mine Øjne,

Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

17 indtil jeg gik ind i Guds Helligdomme og gav Agt paa deres Endeligt.

Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

18 Kun paa slibrige Steder sætter du dem; du lader dem falde til at ødelægges.

Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

19 Hvorledes ere de i et Øjeblik gaaede til Grunde? de ere omkomne, de have faaet Ende ved Forskrækkelserne.

Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

20 De ere ligesom en Drøm, naar een er opvaagnet; Herre! naar du opvaagner, vil du foragte deres Billede.

Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

21 Da mit Hjerte var bittert, og det stak mig i mine Nyrer,

Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

22 da var jeg ufornuftig og kunde ikke forstaa noget, jeg var som et Dyr for dig.

Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

23 Men jeg vil stedse blive hos dig; du holder ved min højre Haand.

Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

24 Du leder mig efter dit Raad, og derefter optager du mig til Ære.

Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

25 Hvem har jeg i Himlene? og lige med dig har jeg ikke Lyst til noget paa Jorden.

Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

26 Forsmægter mit Kød og mit Hjerte, saa er Gud mit Hjertes Klippe og min Del evindelig.

Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

27 Thi se, de som holde sig langt borte fra dig, omkomme; du udrydder hver den, som ved Bolen viger af fra dig.

Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

28 Men det er mig godt, at Gud er mig nær; jeg har sat mit Haab paa den Herre, Herre, at jeg kan fortælle alle dine Gerninger.

Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.