Job 41

1 Zar loviš Levijatana udicom? Zar ćeš mu jezik zažvalit' užetom?

Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?

2 Zar mu nozdrve trskom probost' možeš ili mu kukom probiti vilicu?

Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?

3 Hoće li te on preklinjat' za milost, hoće li s tobom blago govoriti?

Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?

4 I zar će s tobom savez on sklopiti da sveg života tebi sluga bude?

Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?

5 Hoćeš li se s njim k'o s pticom poigrat' i vezat' ga da kćeri razveseliš?

Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?

6 Hoće li se za nj cjenkati ribari, među sobom podijelit' ga trgovci?

Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.

7 Možeš li kopljem njemu kožu izbost ili glavu mu probiti ostima?

Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.

8 Podigni de ruku svoju na njega: za boj se spremi - bit će ti posljednji!

Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.

9 Zalud je nadu u njega gojiti, na pogled njegov čovjek već pogiba.

Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?

10 Junaka nema da njega razdraži, tko će mu se u lice suprotstavit'?

Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?

11 Tko se sukobi s njim i živ ostade? Pod nebesima tog čovjeka nema!

Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.

12 Prešutjet neću njegove udove, ni silnu snagu, ni ljepotu stasa.

Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.

13 Tko mu smije razodjenut' odjeću, tko li kroz dvostruk prodrijeti mu oklop?

Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?

14 Tko će mu ralje rastvorit' dvokrilne kad strah vlada oko zubi njegovih?

Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?

15 Hrbat mu je od ljuskavih štitova, zapečaćenih pečatom kamenim.

Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.

16 Jedni uz druge tako se sljubiše da među njima dah ne bi prošao.

Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.

17 Tako su čvrsto slijepljeni zajedno: priljubljeni, razdvojit' se ne mogu.

Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.

18 Kad kihne, svjetlost iz njega zapršti, poput zorinih vjeđa oči su mu.

Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.

19 Zublje plamsaju iz njegovih ralja, iskre ognjene iz njih se prosiplju.

Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.

20 Iz nozdrva mu sukljaju dimovi kao iz kotla što kipi na vatri.

Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.

21 Dah bi njegov zapalio ugljevlje, jer mu iz ralja plamenovi suču.

Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.

22 U šiji leži sva snaga njegova, a ispred njega užas se prostire.

Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.

23 Kad se ispravi, zastrepe valovi i prema morskoj uzmiču pučini.

Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.

24 Poput pećine srce mu je tvrdo, poput mlinskoga kamena otporno.

Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.

25 Pregibi tusta mesa srasli su mu, čvrsti su kao da su saliveni.

Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.

26 Zgodi li ga mač, od njeg se odbije, tako i koplje, sulica i strijela.

Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.

27 Poput slame je za njega željezo, mjed je k'o drvo iscrvotočeno.

Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.

28 On ne uzmiče od strelice s luka, stijenje iz praćke na nj k'o pljeva pada.

Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.

29 K'o slamčica je toljaga za njega, koplju se smije kad zazviždi nad njim.

Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.

30 Crepovlje oštro ima na trbuhu i blato njime ore k'o drljačom.

Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.

31 Pod njim vrtlog sav k'o lonac uskipi, uspjeni more k'o pomast u kotlu.

Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.

32 Za sobom svijetlu ostavlja on brazdu, regbi, bijelo runo bezdan prekriva.

Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.

33 Ništa slično na zemlji ne postoji i niti je tko tako neustrašiv.

Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.

34 I na najviše on s visoka gleda, kralj je svakome, i najponosnijim.”

Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.