Psalmet 130

1 Nga vënde të thella unë të këllthas ty, o Zot.

Matkalaulu. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.

2 O Zot, dëgjo klithmën time; veshët e tu dëgjofshin me vëmendje zërin e lutjeve të mia.

Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä.

3 Në rast se ti do të merrje parasysh fajet, o Zot, kush mund të rezistonte, o Zot?

Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?

4 Por te ti ka falje, me qëllim që të kenë frikë prej teje.

Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.

5 Unë pres Zotin, shpirti im e pret; unë kam shpresë në fjalën e tij.

Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.

6 Shpirti im pret Zotin, më tepër se rojet mëngjesin; po, më tepër se rojet mëngjesin.

Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.

7 O Izrael, mbaj shpresa tek Zoti, sepse pranë tij ka dhemshuri dhe shpëtim të plotë.

Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä.

8 Ai do ta çlirojë Izraelin nga të gjitha paudhësitë e tij.

Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.