Psalmet 106
1 Aleluja. Kremtoni Zotin, sepse ai është i mirë, sepse mirësia e tij vazhdon përjetë.
Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2 Kush mund të përshkruajë bëmat e Zotit ose të shpallë tërë lavdinë e tij?
Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?
3 Lum ata që respektojnë drejtësinë, që bëjnë atë që është e drejtë në çdo kohë.
Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.
4 Mos më harro mua, o Zot, sipas mirësisë sate që tregon ndaj popullit tënd, dhe më vizito me shpëtimin tënd,
Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,
5 me qëllim që të shoh mirëqënien e të zgjedhurve të tu, të kënaqem në gëzimin e kombit tënd dhe të mbushem me lavdi për trashëgiminë tënde.
Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.
6 Ne dhe etërit tanë kemi mëkatuar, kemi bërë paudhësi dhe të këqija.
Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.
7 Etërit tanë në Egjipt nuk i kuptuan mrekullitë e tua, nuk kujtuan numrin e madh të mirësive të tua dhe ngritën krye pranë detit, Deti i Kuq.
Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.
8 Megjithatë Zoti i shpëtoi për hir të emrit të tij, për të bërë të njohur fuqinë e tij.
Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.
9 I bërtiti Detit të Kuq dhe ai u tha, dhe i udhëhoqi nëpër humnerat si nëpër një shkretëtirë.
Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,
10 I shpëtoi nga dora e atij që i urrente dhe i shpengoi nga dora e armikut.
Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.
11 Dhe ujërat i mbuluan armiqtë e tyre, dhe nuk shpëtoi as edhe një prej tyre.
Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.
12 Atëherë u besuan fjalëve të tij dhe kënduan lavdinë e tij.
Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.
13 Por shpejt i harruan veprat e tij dhe nuk pritën me besim plotësimin e planit të tij.
Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.
14 U ndezën nga lakmia në shkretëtirë dhe e tunduan Perëndinë në vetmi.
He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.
15 Dhe ai u dha atyre sa i kërkonin, por dërgoi midis tyre një lëngatë që pakësoi numrin e tyre.
Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.
16 Kur në kamp patën smirë Moisiun dhe Aaronin, i shenjti i Zotit,
Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.
17 toka u hap dhe përpiu Dathanin dhe groposi grupin e Abiramit.
Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,
18 Një zjarr shpërtheu në mes të tyre dhe flaka i përpiu të pabesët.
Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.
19 Bënë një viç në Horeb dhe adhuruan një shëmbëlltyrë prej metali të shkrirë,
He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.
20 dhe e ndërruan lavdinë e tyre me shëmbëllytrën e një kau që ha bar.
Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.
21 Harruan Perëndinë, Shpëtimtarin e tyre, që kishte bërë gjëra të mëdha në Egjipt,
He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,
22 mrekullitë në vendin e Kamit, gjëra të tmerrshme në Detin e Kuq.
Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.
23 Prandaj ai foli t’i shfarosë, por Moisiu, i zgjedhuri i tij, u paraqit mbi të çarën përpara tij për të penguar që zemërimi i tij t’i shkatërronte.
Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.
24 Ata e përçmuan akoma vendin e mrekullueshëm, nuk i besuan fjalës së tij,
Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,
25 por murmuritën në çadrat e tyre dhe nuk dëgjuan zërin e Zotit.
Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.
26 Prandaj ai ngriti dorën kundër tyre, duke u betuar se do t’i rrëzonte në shkretëtirë,
Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,
27 dhe se do t’i zhdukte pasardhësit e tyre midis kombeve dhe se do t’i shpërndante në të gjitha vendet.
Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.
28 Ata i shërbyen edhe Baal-Peorit dhe hëngrën flijimet e të vdekurve.
Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,
29 E zemëruan Perëndinë me veprimet e tyre dhe në mes tyre plasi murtaja.
Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.
30 Por Finehasi u ngrit dhe bëri drejtësi; dhe murtaja pushoi.
Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.
31 Dhe kjo iu vu në llogari të drejtësisë, brez pas brezi, përjetë.
Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.
32 Ata e provokuan përsëri në ujërat e Meribas, dhe Moisiu pësoi të keqen për shkak të tyre,
Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;
33 sepse e ashpërsoi frymën e tij (të Moisiut) dhe ai foli pa u menduar me buzët e tij.
Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.
34 Ata nuk shkatërruan popujt, siç i kishte porositur Zoti;
Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,
35 por u përzien midis popujve dhe mësuan veprat e tyre;
Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,
36 u shërbyen idhujve të tyre, dhe këta u bënë një lak për ta;
Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.
37 ua flijuan demonëve bijtë dhe bijat e tyre,
Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,
38 dhe derdhën gjak të pafajshëm, gjakun e bijve të tyre dhe të bijave të tyre, që u flijuan për idhujtë e Kanaanit; dhe vendi u ndot nga gjaku i derdhur.
Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,
39 Kështu ata u ndotën me veprat e tyre dhe u kurvëruan me aktet e tyre.
Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.
40 Dhe zemërimi i Zotit u ndez kundër popullit të tij, dhe ai ndjeu një neveri për trashëgiminë e tij.
Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,
41 I la në dorë të kombeve, dhe u sunduan nga ata që i urrenin.
Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.
42 Armiqtë e tyre i shtypën dhe ata iu nënshtruan pushtetit të tyre.
Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.
43 Ai i çliroi shumë herë, por ata vazhduan të ngrenë krye dhe të zhyten në paudhësinë e tyre.
Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.
44 Megjithatë ai i kushtoi kujdes ankthit të tyre, kur dëgjoi britmat e tyre,
Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,
45 dhe iu kujtua besëlidhja e lidhur me ta dhe në dhemshurinë e madhe të tij u qetësua.
Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,
46 Bëri që ata të fitojnë përkrahje ndër të gjithë ata që i kishin çuar në robëri.
Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.
47 Na shpëto, o Zot, Perëndia ynë, dhe na mblidh midis kombeve, me qëllim që të kremtojmë emrin tënd të shenjtë dhe të lumturohemi duke të lëvduar.
Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.
48 I bekuar qoftë Zoti, Perëndia i Izraelit, nga përjetësia në përjetësi. Dhe tërë populli le të thotë: “Amen”. Aleluja.
Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!
