Psalmet 102

1 O Zot, dëgjo lutjen time dhe britma ime arriftë tek ty.

Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

2 Mos ma fshih fytyrën tënde ditën e fatkeqësisë sime. Zgjate ndaj meje veshin tënd; kur unë të kërkoj, nxito të më përgjigjesh.

Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

3 Sepse ditët e mia davariten si tymi dhe kockat e mia digjen si urë zjarri.

Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

4 Zemra ime është goditur dhe thahet si bari, dhe unë harroj madje të ha ushqim.

Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

5 Duke vajtuar vazhdimisht, lëkura ime po u ngjitet kockave të mia.

Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

6 I ngjaj pelikanit të shketëtirës dhe jam bërë si bufi i vendeve të shkretuara.

Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

7 Jam pa gjumë dhe si harabeli i vetmuar mbi çati.

Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

8 Armiqtë e mi tallen me mua tërë ditën; ata që më përqeshin flasin kundër meje.

Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.

9 Sepse e ha hirin si buka dhe përzjej lotët me atë që pi.

Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä

10 Po, për shkak të indinjatës sate dhe të zemërimit tënd, më ngrite dhe më hodhe larg.

sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

11 Ditët e mia janë si hija që zgjatet, dhe unë po thahem si bari.

Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

12 Por ti, o Zot, mbetesh përjetë, dhe kujtimi yt zgjat brez pas brezi.

Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

13 Ti do të ngrihesh dhe do të të vijë keq për Sionin, sepse erdhi koha të tregosh dhembshuri ndaj tij; dhe koha e caktuar erdhi.

Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.

14 Sepse shërbëtorët e tu i duan edhe gurët e tij dhe u vjen keq për pluhurin e tij.

Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.

15 Po, kombet do të kenë frikë nga emri i Zotit dhe gjithë mbretërit e dheut nga lavdia jote,

Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

16 kur Zoti do të rindërtojë Sionin dhe do të duket në lavdinë e tij.

kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,

17 Ai do të dëgjojë lutjen e njerëzve të braktisur dhe nuk do ta përbuzë lutjen e tyre.

kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

18 Kjo do të shkruhet për brezin e ardhshmëm, dhe populli që do të krijohet do të lëvdojë Zotin,

Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

19 sepse ai shikon nga lartësia e shenjtërores së tij; nga qielli Zoti këqyr dheun,

että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

20 për të dëgjuar vajtimin e robërve, për të çliruar të dënuarit me vdekje;

kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,

21 me qëllim që në Sion të shpallin emrin e Zotit dhe në Jeruzalem lavdinë e tij,

jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

22 kur popujt dhe mbretëritë do të mblidhen bashkë për t’i shërbyer Zotit.

kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

23 Rrugës ai ka pakësuar fuqinë time dhe ka shkurtuar ditët e mia.

Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.

24 Kam thënë: “O Perëndia im, mos më merr në mes të ditëve të mia. Vitet e tua zgjasin brez pas brezi.

Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

25 Së lashti ti ke vendosur tokën dhe qiejtë janë vepër e duarve të tua;

Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

26 ata do të zhduken, por ti do të mbetesh; do të konsumohen të gjithë si një rrobe; ti do t’i ndërrosh si një rrobe dhe ata do të ndryshohen.

Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

27 Por ti je gjithnjë po ai dhe vitet e tua nuk do të kenë kurrë fund.

Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.

28 Bijtë e shërbëtorëve të tu do të kenë një vendbanim dhe pasardhësit e tyre do të jenë të qëndrueshëm para teje”.

Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.