Psalmet 102

1 O Zot, dëgjo lutjen time dhe britma ime arriftë tek ty.

Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

2 Mos ma fshih fytyrën tënde ditën e fatkeqësisë sime. Zgjate ndaj meje veshin tënd; kur unë të kërkoj, nxito të më përgjigjesh.

Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

3 Sepse ditët e mia davariten si tymi dhe kockat e mia digjen si urë zjarri.

Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

4 Zemra ime është goditur dhe thahet si bari, dhe unë harroj madje të ha ushqim.

Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

5 Duke vajtuar vazhdimisht, lëkura ime po u ngjitet kockave të mia.

Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

6 I ngjaj pelikanit të shketëtirës dhe jam bërë si bufi i vendeve të shkretuara.

Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

7 Jam pa gjumë dhe si harabeli i vetmuar mbi çati.

Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

8 Armiqtë e mi tallen me mua tërë ditën; ata që më përqeshin flasin kundër meje.

Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

9 Sepse e ha hirin si buka dhe përzjej lotët me atë që pi.

Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

10 Po, për shkak të indinjatës sate dhe të zemërimit tënd, më ngrite dhe më hodhe larg.

Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

11 Ditët e mia janë si hija që zgjatet, dhe unë po thahem si bari.

Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

12 Por ti, o Zot, mbetesh përjetë, dhe kujtimi yt zgjat brez pas brezi.

Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

13 Ti do të ngrihesh dhe do të të vijë keq për Sionin, sepse erdhi koha të tregosh dhembshuri ndaj tij; dhe koha e caktuar erdhi.

Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

14 Sepse shërbëtorët e tu i duan edhe gurët e tij dhe u vjen keq për pluhurin e tij.

Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

15 Po, kombet do të kenë frikë nga emri i Zotit dhe gjithë mbretërit e dheut nga lavdia jote,

Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

16 kur Zoti do të rindërtojë Sionin dhe do të duket në lavdinë e tij.

Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

17 Ai do të dëgjojë lutjen e njerëzve të braktisur dhe nuk do ta përbuzë lutjen e tyre.

Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

18 Kjo do të shkruhet për brezin e ardhshmëm, dhe populli që do të krijohet do të lëvdojë Zotin,

Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

19 sepse ai shikon nga lartësia e shenjtërores së tij; nga qielli Zoti këqyr dheun,

Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

20 për të dëgjuar vajtimin e robërve, për të çliruar të dënuarit me vdekje;

Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

21 me qëllim që në Sion të shpallin emrin e Zotit dhe në Jeruzalem lavdinë e tij,

Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

22 kur popujt dhe mbretëritë do të mblidhen bashkë për t’i shërbyer Zotit.

Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

23 Rrugës ai ka pakësuar fuqinë time dhe ka shkurtuar ditët e mia.

Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

24 Kam thënë: “O Perëndia im, mos më merr në mes të ditëve të mia. Vitet e tua zgjasin brez pas brezi.

Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

25 Së lashti ti ke vendosur tokën dhe qiejtë janë vepër e duarve të tua;

Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

26 ata do të zhduken, por ti do të mbetesh; do të konsumohen të gjithë si një rrobe; ti do t’i ndërrosh si një rrobe dhe ata do të ndryshohen.

Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

27 Por ti je gjithnjë po ai dhe vitet e tua nuk do të kenë kurrë fund.

Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

28 Bijtë e shërbëtorëve të tu do të kenë një vendbanim dhe pasardhësit e tyre do të jenë të qëndrueshëm para teje”.

Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.