Vajtimet 3

1 Unë jam njeriu që pa hidhërimin nën thuprën e tërbimit të tij.

Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.

2 Ai më ka udhëhequr dhe më ka bërë të eci nëpër terr dhe jo në dritë.

Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.

3 Po, kundër meje ai ka kthyer disa herë dorën e tij tërë ditën.

Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.

4 Ai ka konsumuar mishin tim dhe lëkurën time, ka coptuar kockat e mia.

Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.

5 Ka ndërtuar fortesa kundër meje, më ka rrethuar me hidhërim dhe me ankth.

Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.

6 Ka bërë që unë të banoj në vende plot errësirë, ashtu si të vdekurit prej shumë kohe.

Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.

7 Më ka ndërtuar një mur rreth e qark, me qëllim që unë të mos dal; e ka bërë të rëndë zinxhirin tim.

Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.

8 Edhe kur bërtas dhe kërkoj ndihmë me zë të lartë, ai nuk pranon të dëgjojë lutjen time.

Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.

9 Ai i ka mbyllur rrugët e mia me gurë të prerë, i ka bërë shtigjet e mia plot me prita.

Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.

10 Ai ka qenë për mua si një ari në pritë, si një luan në vende të fshehta.

Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.

11 Ka devijuar rrugët e mia, më ka coptuar dhe më ka dëshpëruar.

Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.

12 Ka nderur harkun e tij dhe më ka bërë objekt të shigjetave të tij.

Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.

13 Ka bërë të depërtojnë në zemrën time shigjetat e kukurës së tij.

Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.

14 Jam bërë tallja e tërë popullit tim, kënga e tij e tërë ditës.

Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.

15 Më ka ngopur me hidhërim, më ka bërë të pij pelin.

Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.

16 Më ka coptuar dhëmbët me zall, më ka mbuluar me hi.

Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.

17 Ke larguar shpirtin tim nga paqja, kam harruar mirëqënien.

Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.

18 Kam thënë: “Éshtë zhdukur besimi im dhe shpresa ime tek Zoti”.

Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.

19 Kujtohu për pikëllimin dhe për endjen time, për pelinin dhe hidhërimin.

Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.

20 Shpirti im kujtohet gjithnjë për këtë dhe është i rrëzuar brenda meje.

Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.

21 Këtë dua ta sjell në mëndje dhe prandaj dua të shpresoj.

Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.

22 Éshtë një hir i Zotit që nuk jemi shkatërruar plotësisht, sepse mëshirat e tij nuk janë mbaruar plotësisht.

Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.

23 Përtëriten çdo mëngjes; e madhe është besnikeria jote.

Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.

24 “Zoti është pjesa ime”, thotë shpirti im, “prandaj do të kem shpresë tek ai.

Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.

25 Zoti është i mirë me ata që kanë shpresë tek ai, me shpirtin që e kërkon.

Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.

26 Gjë e mirë është të presësh në heshtje shpëtimin e Zotit.

Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.

27 Gjë e mirë është për njeriun të mbajë zgjedhën në rininë e tij.

Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;

28 Le të ulet i vetmuar dhe të qëndrojë në heshtje kur Perëndia ia imponon.

Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,

29 Le ta vërë gojën e tij në pluhur, ndofta ka ende shpresë.

Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,

30 Le ti japë faqen atij që e godet, të ngopet me fyerje.

Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.

31 Sepse Zoti nuk hedh poshtë për gjithnjë;

Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.

32 por, në rast se të hidhëron, do ti vijë keq sipas shumicës së zemërmirësive të tij,

Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.

33 sepse nuk e bën me kënaqësi poshtërimin dhe hidhërimin e bijve të njerëzve.

Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,

34 Kur dikush shtyp nën këmbët e tij tërë robërit e dheut,

Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,

35 kur dikush shtrëmbëron të drejtën e një njeriu në prani të Më të Lartit,

Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,

36 kur dikujt i bëhet një padrejtësi në çështjen e tij, a nuk e shikon Zoti?

Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.

37 Vallë kush thotë diçka që më pas realizohet, në rast se Zoti nuk e ka urdhëruar?

Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?

38 E keqja dhe e mira a nuk vijnë vallë nga goja e Më të Lartit?

Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?

39 Pse vallë ankohet një njeri i gjallë, një njeri për ndëshkimin e mëkateve të tij?

Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.

40 Le të shqyrtojmë rrugët tona, t’i hetojmë dhe të kthehemi tek Zoti.

Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.

41 Le të ngremë lart zemrat tona dhe duart tona në drejtim të Perëndisë të qiejve.

Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.

42 Ne kemi kryer mëkate, kemi qënë rebelë dhe ti nuk na ke falur.

Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.

43 Je mbështjellë në zëmërimin tënd dhe na ke ndjekur, na ke vrarë pa mëshirë.

Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.

44 Ti je mbështjellë në një re, në mënyrë që asnjë lutje të mos kalonte dot.

Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.

45 Na ke bërë plehra dhe mbeturina në mes të popujve.

Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.

46 Tërë armiqtë tanë kanë hapur gojën kundër nesh.

Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.

47 Na ka rënë mbi trup tmerri, laku, dëshpërimi i thellë dhe shkatërrimi.

Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.

48 Rrëke uji rrjedhin nga sytë e mi për shkatërrimin e bijës së popullit tim.

Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.

49 Syri im derdh lot pa pushim, pa ndërprerje,

Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,

50 deri sa Zoti të mos vështrojë nga qielli dhe të mos shikojë.

Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.

51 Syri im i sjell dhembje shpirtit tim për të gjitha bijat e qytetit tim.

Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.

52 Ata që më urrejnë pa shkak më kanë gjuajtur si të isha zog.

Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.

53 Kanë shkatërruar jetën time në gropë, më kanë hedhur gurë.

He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.

54 Ujrat rrjedhin mbi kokën time, unë thoja: “Ka marrë fund për mua”.

Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.

55 Përmenda emrin tënd, o Zot, nga thellësia e gropës.

Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;

56 Ti e dëgjove zërin tim; mos ia fshih veshin tënd psherëtimës sime, thirrjes time për ndihmë.

Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.

57 Kur të kam thirrur ti je afruar; ke thënë: “Mos ki frikë!”

Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.

58 O Zot ti ke mbrojtur çështjen e shpirtit tim, ti ke çliruar jetën time.

Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.

59 O Zot, ti ke parë dëmin që kam pësuar, prandaj mbro çështjen time!

Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.

60 Ti ke parë tërë frymën e tyre të hakmarrjes, intrigat e tyre kundër meje.

Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.

61 Ti ke dëgjuar fyerjet e tyre, o Zot, tërë intrigat e tyre kundër meje,

Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,

62 fjalimet e tyre që ngrihen kundër meje, atë që mendojnë kundër meje tërë ditën.

Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.

63 Vër re kur ulen dhe kur ngrihen, unë jam kënga e tyre.

Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.

64 Shpërbleji, o Zot, sipas veprës së duarve të tyre.

Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.

65 Bëji zemërgur, mallkimi yt qoftë mbi ta.

Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.

66 Ndiqi në zemërimin tënd dhe shkatërroi poshtë qiejve të Zotit.

Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.