Jobi 9
1 Atëherë Jobi u përgjigj dhe tha:
Job vastasi ja sanoi:
2 “Po, unë e di që është kështu, por si mund të jetë i drejtë njeriu përpara Perëndisë?
Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
3 Në rast se dikush dëshiron të diskutojë me të, nuk mund t’i përgjigjet veçse një herë mbi një mijë.
Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
4 Perëndia është i urtë nga zemra dhe i fuqishëm nga forca, kush, pra, u fortësua kundër tij dhe i shkoi mbarë?
Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
5 Ai vendos malet dhe ato nuk e dijnë që ai i përmbys në zemërimin e tij.
Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
6 Ai e tund dheun nga vendi i tij, dhe kollonat e tij dridhen.
Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
7 Urdhëron diellin, dhe ai nuk lind, dhe vulos yjet.
Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8 I vetëm shpalos qiejt dhe ecën mbi valët e larta të detit.
Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
9 Ka bërë Arushën dhe Orionin, Plejadat dhe krahinat e jugut.
Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
10 Ai bën gjëra të mëdha dhe që nuk mund të hetohen, po, mrekulli të panumërta.
Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
11 Ja, më kalon afër dhe nuk e shoh, kalon tutje dhe nuk e kuptoj.
Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
12 Ja, ai kap gjahun dhe kush mund t’ia rimarrë? Kush mund t’i thotë: “Çfarë po bën?”.
Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
13 Perëndia nuk e tërheq zemërimin e tij; poshtë tij përkulen ndihmësit e Rahabit.
Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
14 Si mund t’i përgjigjem, pra, dhe të zgjedh fjalët e mia për të diskutuar me të?
Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
15 Edhe sikur të kisha të drejtë, nuk do të kisha mundësi t’i përgjigjem, por do t’i kërkoja mëshirë gjyqtarit tim.
Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
16 Në rast se unë e thërres dhe ai më përgjigjet, nuk mund të besoj akoma se e ka dëgjuar zërin tim,
Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
17 ai, që më godet me furtunën, dhe i shumëzon plagët e mia pa shkak.
Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
18 Nuk më lë të marr frymë, përkundrazi më mbush me hidhërime.
Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
19 Edhe në qoftë se bëhet fjalë për forcën, ja, ai është i fuqishëm; por sa për gjykimin, kush do të më caktojë një ditë për t’u paraqitur?
Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
20 Edhe sikur të isha i drejtë, vetë të folurit tim do të më dënonte; edhe sikur të isha i ndershëm, ai do të provonte se jam i çoroditur.
Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
21 Jam i ndershëm, por nuk e çmoj fare veten time dhe e përçmoj jetën time.
Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
22 Éshtë e njëjta gjë, prandaj them: “Ai shkatërron njeriun e ndershëm dhe të keqin”.
Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
23 Në qoftë se një fatkeqësi mbjell papritur vdekjen, ai qesh me vuajtjen e të pafajmëve.
Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
24 Toka u është dhënë në dorë të këqijve; ai u vesh sytë gjyqtarëve të saj; po të mos jetë ai, kush mund të ishte, pra?
Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
25 Tani ditët e mia kalojnë më shpejt se një vrapues, ikin pa parë asnjë të mirë.
Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
26 Ikin shpejt si anijet prej xunkthi, si shqiponja që sulet mbi gjahun e vet.
Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
27 Në qoftë se them: “Dua ta harroj vajtimin, ta lë pamjen time të trishtuar dhe të tregohem i gëzuar”,
Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
28 më hyn frika për të gjitha dhembjet e mia; e di mirë që ti nuk do të më konsiderosh të pafajshëm.
Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
29 Në qoftë se jam i dënuar tanimë, pse të lodhem më kot?
Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
30 Edhe sikur të lahesha me borë dhe të pastroja duart e mia me sodë,
Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
31 ti do të më hidhje në baltën e një grope, edhe vetë rrobat e mia do të më kishin lemeri.
Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
32 Në të vërtetë ai nuk është një njeri si unë, të cilit mund t’i përgjigjemi dhe të dalim në gjyq bashkë.
Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
33 Nuk ka asnjë arbitër midis nesh, që të vërë dorën mbi ne të dy.
Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
34 Le të largojë nga unë shkopin e tij, tmerri i tij të mos më trembë.
Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
35 Atëherë do të mund të flas pa pasur frikë prej tij, sepse nuk jam kështu me veten time.
Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
