Jobi 39
1 A e di ti kohën kur pjellin dhitë e malit apo ke vërejtur vallë pjelljen e drenushave?
Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
2 A di ti të numërosh muajt kur merr fund barra e tyre, apo njeh ti kohën kur duhet të pjellin?
Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
3 Mblidhen dhe pjellin të vegjlit e tyre, duke u dhënë fund kështu dhembjeve të tyre.
He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
4 Të vegjlit e tyre bëhen të fortë, rriten jashtë, shkëputen dhe nuk kthehen më pranë tyre.
Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
5 Kush lë të lirë gomarin e egër, kush e ka zgjidhur gomarin e egër,
Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
6 të cilit i kam caktuar të rrijë në shkretëtirë dhe tokën e kripur si banesë?
Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
7 Ai përçmon zhurmën e qytetit dhe nuk dëgjon britmat e asnjë zotërie.
Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
8 Hapësirat e gjera të maleve janë kullota e tij, dhe ai shkon dhe kërkon çdo gjë që është e gjelbër.
Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
9 Bualli vallë a pranon të të shërbejë ose të kalojë natën pranë grazhdit tënd?
Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
10 A mund ta lidhësh vallë buallin me litar që të lërojë tokën në hulli, ose të lesojë luginat pas teje?
Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
11 A do t’i kesh besim atij, sepse forca e tij është e madhe, ose do t’ia lësh atij punën tënde?
Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
12 A do të mbështetesh tek ai për të çuar në shtëpi grurin dhe për ta mbledhur në lëmë?
Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
13 Krahët e strucit rrahin tërë gaz, por ato nuk janë me siguri krahët dhe pendët e lejlekut.
Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
14 Ai në fakt i braktis vezët e tij për tokë dhe i lë të ngrohen në pluhur.
Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
15 duke harruar që një këmbë mund t’i shtypë ose një kafshë e fushave mund t’i shkelë.
Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
16 I trajton ashpër të vegjlit e tij, sikur të mos ishin të vetët; por lodhja e tij pa asnjë interes është e kotë,
Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
17 sepse Perëndia e ka lënë pa dituri dhe nuk i ka dhënë zgjuarsi.
Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
18 Por kur ngrihet më këmbë për të ikur, tallet me kalin dhe me kalorësin e tij.
Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
19 A je ti ai që i ke dhënë forcën kalit dhe ia ke veshur qafën me jele që valëviten?
Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
20 A je ti ai që e bën të kërcejë si një karkalec? Hingëllima e tij krenare të kall tmerr.
Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
21 Çukërmon në luginë duke u kënaqur nga forca e tij; sulet në mes të kacafytjes me armë.
Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
22 Përbuz frikën dhe nuk trembet, as zmbrapset përpara shpatës.
Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
23 Mbi të kërcet këllëfi i shigjetave, shtiza që vetëtin dhe ushta.
Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
24 Me zjarr dhe vrull i zhduk distancat dhe nuk qëndron në vend kur bie buria.
Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
25 Që në dëgjimin e parë të burisë, ai thotë: “Aha”!, dhe e nuhat nga larg betejën, zërin kumbues të kapitenëve dhe britmën e luftës.
Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
26 Mos vallë për shkak të zgjuarsisë sate ngrihet e fluturon krahathati dhe i hap krahët e tij drejt jugut?
Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
27 Éshtë vallë nën komandën tënde që shqiponja ngrihet lart dhe e bën folenë e saj në vende të larta?
Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
28 Banon mbi shkëmbinj dhe qëndron mbi krepa të rrëpirta.
Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
29 Nga lart ajo përgjon gjahun dhe sytë e saj vrojtojnë larg.
Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
30 Të vegjlit e saj thithin gjak dhe, ku ka të vrarë, atje ndodhet ajo”.
Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
